Luettu: 12.9.2011
Koska edellisessä lukemassani kirjassa ihmisen sielu on suuressa osassa, sain inspiraation lukea mahtavan Mary Roachin toisen teoksen (kolmas ja neljäs odottavat vuoroaan; ei kaikkea hyvää kerralla!).
Spook - Science Tackles the Afterlife kuvaa tieteen historian sitä osasta, jossa on -enemmän tai vähemmän tieteellisesti- pyritty todistamaan sielun olemassaolo* tai olemattomuus, ja useimmiten myös sen siirtyminen johonkin toiseen todellisuuteen, ulottuvuuteen tai tilaan, kuten uuteen henkilöön (= uudestisyntyminen) tai jonkin sortin eetteriin (= josta sitten on kiva jutella tyhjänpäiväisiä Derek Acorahin tapaisille kusipäille). Tämän lisäksi mikroskoopin alle menevät 1800-1900-luvun vaihteen meedioiden ektoplasmaviritelmät eli em. toisesta ulottuvuudesta tulevaa sivutuotetta (teoria on, että eräs nainen muilutti varsin kunnioitettavan määrän lampaiden keuhkoja vaginansa kautta... en jostain syysty tunne halua testata, millä kokoluokalla Roachin mainitsema määrä tämä onnistuu), meediokoulut (jollaiseen Roach osallistuu) sekä kommunikointiyritykset kuolleiden kanssa radioiden ja äänityslaitteiden kautta.
Joo-o. Olin jo kirjaan tarttuessani skeptinen yliluonnollisten ilmiöiden suhteen ja nyt vielä enemmän. Jos joku oikeasti jotain tällaista pystyisi todistamaan, olisi näillä jo ainakin miljoona dollaria koossa, sillä James Randi Educational Foundation on tarjonnut tätä palkintoa todistettavasta yliluonnollisesta ilmiöstä jo vuodesta 1964 (suomalaiset voivat pokata ekstrakymppitonnin Skepsikseltä). Hiljaista on ollut eikä esitutkintaa pidemmälle ole kukaan päässyt. Sitä paitsi pidän anekdootteja ja mutua huomattavasti luotettavampana oikein tieteellisin metodein tehtyjä tutkimuksia. Näiden mukaan muun muassa selviää, että ainakin voimakkaat elekrtomagneettiset kentät ja eri korviemme ulkopuoliset äänialat voivat saada aikaan yliluonnolisiin ilmiöihin vahvasti liitettyjä tuntemuksia ja suoranaisia hallusinaatioita. Ja sitten on tietysti ihan perinteiset illuusiot ja vastaavat, kuten tässä kummitustalossa**:
Suosittelen tätä kirjaa niille, joilla on taipumusta uskoa erilaisia yliluonnollisia juttuja: kummituksia, meedioita, poltergeisteja, telekinesiaa ja muuta vastaavaa huuhaata. Vaikkei Roach kirjassaan tulekaan siihen lopputulokseen, että sielua ei ehdottomasti ole, se antanee minunlaiselleni skeptiselle lukijalle ikkunan eräiden ihmisten varsin omituisiin mielenliikkeisiin. Huuhaa-uskovaisille puolestaan kirja tarjoaa ikkunan tieteellisesti ajattelevien ihmisten ajatusmalleihin ja selittää heille, miksi tarkalleen ottaen heille nauretaan tai suoranaisesti vittuillaan. Plussaa vielä kirjan hienosta kannesta: 'Spook'-sanan O-kirjaimet on korvattu vanhanaikaisin soikein peilein, jotka muovia käyttämällä on saatu myös heijastamaan aiheeseen sopivan sumuisesti. :)
*) Kuvittele tämä tilanne: Vuosi on 1901, paikka Massachusettsissa sijaitseva, tuberkuloosin loppuvaihella oleville potilaille tarkoitettu saattokoti. Kolme tutkijaa saapuu paikalle tehdaskokoisen vaa'an kanssa, jonka päälle saa kiinnitettyä teltan. Mistä on kyse? Jep, he yrittivät mitata sielun painon. Tyypit laittoivat kuolevia potilaita vaa'alle ja odottivat näiden potkaisevan tyhjää. Ah, viktoriaaninen lääketiede: aina valmis tarjoamaan kyseenalaisia tutkimusmetodeja kaikille halukkaille!
**) Mikäli englanti ei suju, niin kyseessä on 1800-luvun teatterian varten kehitetty kummitustrikki, joka tunnetaan nimellä Pepper's Ghost. Trikissä leikitään lasin reflektiivisillä ominaisuuksilla, joka saadaan läpinäkyväksi krittisesti aseteltujen valojen, peilin ja mustan taustan. Katsokaa myös muut jaksot 'Science of Scams' -sarjasta!
-----
Spook muualla:
San Francisco Chronicle (englanniksi)
Daily Grail (englanniksi)
Skeptic's Dictionary
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Piling on the Books -blogi (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti