Luettu: 24.10.2011
Tuli taas harhailtua kirjastossa, jossa joku oli laittanut tämän kirjan 1800-luvun proosakirjallisuuden joukkoon. Nappasin mukaan, sillä olin törmännyt tähän jo aiemmin.. no, en nyt löydä sitä mutta joku TIMEn tai BBCn tai Modern Libraryn tai vastaavan listassa kirjallisuuden parhaimmistosta.
The Crucible (suom. Tulikoe) on näytelmä Salemin noitavainoista. Kylän pastorin tytär on sairas ja kaikkein päivänselvin syyhän tähän on tietysti perheen orjan, barbadoslaisen Tituban noituus, jonka tähden tytär ystävättärineen ovat olleet öisillä metsäretkillä. Paikalle kutsutaan naapurikylästä noita-asiantuntija, jonka kuulusteluissa alkaa lentämään syytöksiä kylän vaimoväkeä kohtaan. Homma lipsahtaa reilusti lapasesta, kun nämä jatkavat hysterian levittämistä syyttämällä taas lisää porukoita (jotka sopivasti ovat myös toinen osapuoli syyttäjän perheen maatiluskiistassa tai muuten vain ärsyttäviä...) päästäkseen hirttotuomiosta. Eräällä nuorella naisella motiivit ovat vähemmän puhtaita, hän kun tekee kaikkensa saadakseen kostoa niille, joiden miehet ovat vastustaneet hänen lihallisia ehdotuksiaan. Noitavainoharhaisuus senkun leviää, sillä paikalle rahdataan isosta kaupungista tuomioistuin. Ei liene yllätys, että hirttoköydelle oli hyvin pian tekemistä.
Miller kirjoitti Cruciblen 1950-luvulla vastauksena kotimaansa Yhdysvaltain vainoharhaisille kommunismivainoille. Itse näen The Cruciblen hyvänä allegoriana nykyiselle terrorismin vastaiselle sodalle, jonka turvin voidaan haistattaa pitkät vaikkapa yksityisyydensuojalle (myös Suomessa, joka jakaa muun muassa sormenjälkirekistereitä muiden maiden kanssa): siinä missä Salemissa kaikki naiset (ja jotkut miehet) olivat noitia, kaikki tietyt etsinet ryhmät ovat automaattisesti terroristeja. Tai siis nimenomaan islamistiterroristeja, tuskin kaikkia irlantilaisiakaan laiteta automaattisesti aukkotarkastukseen IRA:n takia.
Tässä näytelmässä hahmot käyttävät yhtä paljon logiikkaa ja beyond reasonable doubt -fraasia kuin Othello, sillä erotuksella että neljän kalmon sijaan hirttolavan viereen ladotaan ihmisiä enemmän ja valtion hyväksymällä leimalla koristeltuna. Noitavainoista saattaa olla usemapi vuosisata, mutta ihmiskunta ei ole näemmä oppinut yhtään mitään. Ollemmeko siihen edes kykeneviä?
-----
The Crucible muualla:
Demari
Marko Nenosen blogi
Note bene! Kaikki ylläolevat linkit liittyvät Jyväskylän Kaupunginteatterin tuotantoon tästä näytelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti