Ulkomaisten artikkeleiden käännös: Toimittajat
Kyllä, nyt se on varmaa. Lasten videopelien pelaaminen aiheuttaa aivopesua. Olin nimittäin kirjastossa lukemassa erääseen kirjatenttiin ja kävin silloin tällöin hyllyjen välissä etsimässä jonkin termin suomenkielistä nimeä. Eräällä tällaisella retkellä satuin kävelemään ohi sen hyllyn, jonka ehkä kymmenen kirjaa oli luokiteltu kategoriaan 'Pelit'. Näistä yhden kirjan selkämys kiinnitti huomion. Näettekö saman kuin minä?
Kyllä. Vaikka siitä on sellaiset viisitoista vuotta, muistin alitajuisesti edelleen tuon fontin ja Marion (jota on vaikea unohtaa tämän taidepläjäyksen jälkeen; *kling kling kling*... *ta-da-da, ta-da-da*! xD). Jaaaa sitten takaisin kirjaan.
Mariosofia - elektronisten pelien kulttuuri on akateeminen artikkelikokoelma aiheesta videopelit. Kirja esittelee pelien historiaa, elektronisten pelien historiaa, pelaamisen sukupuolittumista, wargasamia eli sotapelien suosiota, verkkoroolipelejä, pelaajan ja pelihahmon välistä suhdetta, hakkereiden osuutta pelien kehitykseen sekä Japanin osin sangen erikoista pelikulttuuria. Onpa mukana artikkeli interaktiivisesta taiteestakin.
Oi, miten ihana kirja Mario-veljesten, Tetriksen ja Megamanin kanssa kasvaneelle! En edes tiedä mistä aloittaa. Oli kovin mielenkiintoista uppoutua videopelien historiaan: kulmakivinä toimiviin peleihin, teknologian kehitykseen ja sen vaikutusta pelien evoluutioon. Lisäksi naisena minulla on mielenkiintoa myös pelaamisen sukupuolittumiseen: nykyään ei juuri tule vastaan muita naisia, joilla olisi pasianssia tai miinaharvaa (tai Angry Birdsiä) laajempaa kosketusta pelikulttuuriin. Kirjan esittelemien tutkimusten mukaan erotus tapahtuu teinin tietämillä: pojille suodaan pelaaminen ja siihen liittyvä teknologia niin paljon "luonnollisemmin" kuin tytöille; ajattelevatkohan vanhemmat tyttöjä olioina joita pitää suojella pahalta maailmalta? Joten tietenkin, kun pojille hankitaan pelit ja vehkeet helpommin, ei ole mikään ihme ettei tyttöjä juuri mukana ole myöskään aikuisina.
Josta puheen ollen: voi ristus, mitä yritelmiä "tyttöjen pelit" ovat olleet! Mikä helvetti voi kiinnostaa pelissä, jonka ainut tehtävä on keikistellä peilin edessä vaatteita, hiustyylejä ja meikkejä vaihdellen?! Onneksi on veljiä, joiden kautta voi saada kosketuksen maailmaan ihan normaalien pelien kautta. Normaaliudesta voi tosin olla montaa mieltä, varsinkin FPS-pelien (first person shooter, minä-muotoinen ammuntapeli) kohdalla. En ole jostain syystä ollenkaan syttynyt niille, vaikka Splinter Cellejä, Metal Gear Solidia ja vastaavia kokeillut.
Kirjan ainut huono puoli on se, että se on julkaistu kymmenen vuotta sitten. Pelikulttuurissa on tapahtunut aivan helvetin suuria muutoksia sen jälkeen, varsinkin teknologiassa. Eihän vuosituhannen alussa kun vasta kuviteltu jostain Kinetic-tyyppisestä pelaamisesta. Lisäksi kameroiden, grafiikoiden sekä pelimoottorien ja konsolien työstökapasiteetti ovat parantuneet erittäin paljon. Sitten on tietysti tablettien ja kosketusnäyttöjen keksiminen, joista varsinkin ensimmäinen on polkenut kivasti mobiilipelejä. Suomalaisnäkökulmasta huomattavaa on myös Raivion ja Linnut vs. Possut -menestys maailmalla.
Kulttuurisesti olen huomannut itse erään muutoksen, nimittäin kauhuselviytymispelien nousun (horgasmi? ;p). Tämä on luultavasti Silent Hill -pelisarjan "syytä", mutta toisin kuin Doomin jälkimainigeissa, moni näistä peleistä on jopa laadukkaita ja kekseliäitä, ei pelkän helpon rahan toivossa hutaistuja huonoja SH-kopioita kuten Doomin jälkeen FPS-pelejä. Viimeisin varsin nerokas muunnos tästä teemasta tuli länsinaapurista muutaman henkilön porukan tekemänä. Kyseessä on tietysti Amnesia: The Dark Descent, joka ei anna pelaajalle aseita mörköjä vastaan ollenkaan vaan ainut selvitymistapa on piiloutuminen. Aktiivisesta passiivisempaan, siis, ja vieläpä mielenkiintoisin vastuksin. Youtubessa on kaksi hyvää LP:tä (Let's Play/pelailuvideo): englanniksi MangaMinx täällä ja suomeksi Plantgrowth täällä. Laitetaanpas tähän pelin traileri, ja jos kiinnostaa niin pelin demon voi ladata ilmaiseksi täältä.
Kaiken kaikkiaan siis oikein mielenkiintoinen opus kaikille meille peli-intoilijoille, mariosofeille. Nyt kun saisi tälle jatko-osan. Miten olisi Mariosofia 2 - Mr. Face and Pals? ;)
-----
Mariosofia muualla:
Kaleva
Kirjavinkit.fi
Juha Wakosen arvostelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti