Luettu: 20.11.2011
Alkuperäinen nimi: Pahan pappi
Käännös: David Hackston
Jatkan vaihteeksi oudolla harrastuksellani eli suomenkielisten kirjojen englanninnosten lukemisella.
The Priest of Evil on Joensuun yhdeksäs osa Harjunpää-sarjaa. Tällä kertaa Helsingin metrossa joku työntää ruuhka-aikana ihmisiä metron alle. Vaikka poliisi tekeekin kaikkensa tämän henkilön tunnistamiseksi ja jatkokuolemien estämiseksi, tyyppi on näkymätön ja tietää selvästi missä suunnassa valvontakamerat sijaitsevat. Mies on nimittäin asunut viimeiset vuotensa pääkaupunkiseudun metrossa, ja tuntee sen monet haarat, suljetut osat, näkymättömät huoltoaukot ja ovet pimeässäkin. Hän on Maahenki, jumalatar Maammon valittu edustaja ihmisten joukosta joka saa Maammolta tehtäväksi uhrata pyhille Oransseille Apostoleille syntisiä näin maailmanlopun aattona. Homma muuttuu vielä kalseammaksi, kun mies alkaa värvätä psykologisin tempuin laiminlyötyjä esiteinejä avustajikseen kantamaan pommia laukussaan keskelle kiireistä kauppakeskusta.
Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, muistaakseni 2000-luvun alussa kun se ilmestyi. Silloin Joensuun monisyinen kirjoitustyyli ei jaksanut pitää mukanaan kirjan loppuun asti, mutta onneksi ihminen kasvaa. Priest of Evil on nimittäin varsin kiinnostava. Se ei ole perinteinen dekkari, sillä Joensuu ei (kirjan alkuperäisnimestä huolimatta) metrokuolemia tutkivaan Harjunpäähän vaan Maahengen uhreihin, niin metron alle työnnettyihin kuin hänen aivopesemiinsä teineihin, sekä tietysti itse Pahan pappiin. Tyypin harhaisen uskonnon rakenteen selvittäminen oli minusta ehkä kaikkein mielenkiintoisinta: metrojen pitäminen Maammon apostoleina, sähkön pyhyys tämän uskonnossa, omatekoisen latinan ymmärtäminen (tai useammin ymmärtämättömyys). Lisäksi ihmisten harhauttamisen, vakuuttamisen helppous käy hengen päälle: olisiko Papin ympäripuhumien teinien osallistumista voinut estää kyseenalaistavamman ajattelun opettamisella auktoriteetin palvonnan sijaan? Jos aikuisiakin on niin helppo saada uskomaan minusta niin selkeään paskapuheeseen kuten kuolleille puhumiseen, missä määrin lapset ja teinit voivat sitä välttää? Voiko kriittisen ja skeptisen ajattelun opettamisella antaa lapsille ja nuorille vastakeinot tällaisten hyväksikäyttäjien varalta?
Näin suomenkielisenä kääntäjänä oli hauskaa seurata Hackstonin käännöstä. Koska kyseessä on brittiläinen, eurooppalaista dekkarigenreä julkaiseva kustantamo, brittiläisyys on vahvasti mukana muun muassa titteleiden ja vastaavien käännöksissä. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon suomalaisuutta on käännöksessä jätetty näkyväksi. Ei sitäkään tosin ihan täysillä: kirjan kannessa kirjailijan nimeksi on annettu nimittäin Matti Joensuu. Ilmeisesti nimi 'Yrjänä' oli hieman liikaa. :)
-----
The Priest of Evil muualla:
Käännöksestä
The Guardian (englanniksi)
EuroCrime (englanniksi)
Barcelona Review (englanniksi)
Alkuperäisestä
Helsingin Sanomat
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Temaatikko-blogi
Kirjasta on tehty myös leffaversio; alla traileri, joka vaikuttaa kovin erilaiselta kuin kirja. Pitänee kuitenkin katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti