Val McDermid: Fever of the Bone

Luettu: 3.1.2012

Ei riitä itsekuri; toistaiseksi viimeistä McDermidiä viedään.

Fever of the Bone (ei suomennettu) on psykologi Tony Hillin ja ylikonstaapeli (suurin piirtein, molemmat ovat yksiköidensä pomoja) Carol Jordanin kuudes rikosromaani. Tällä kertaa Carol saa uuden pomon, jonka mielestä Tony Hillin käyttäminen rikostutkinnassa vie liikaa varoja. Niinpä Hill päätyy Worcesteriin avustamaan paikallista poliisia tapauksessa, jossa päivän kadoksissa ollut teinityttö on löydetty kuolleena, muovipussi päässä ja sukupuolielimet silvottuina. Samaan aikaan Carolin tiimi saa ilmoituksen kadonneesta teinistä. Kun samainen teini löytyy kuolleena ja silvottuna, ja seuraava teini on jo hukassa, alkaa se kuuluista taistelu aikaa vastaan kun Carol tiimeineen pyrkii löytämään pahiksen ennen seuraavan lapsen ruumista.

Koko romaanin kantavin lanka lienee lukijan osuus tapauksia yhdistävänä linkkinä; on varsin ärsyttävää, kun näkee lukijana yhtäläisyydet sekä Tonyn että Carolin tapauksissa, mutta kiitos uuden pomon nämä kaksi eivät voi kommunikoida toisilleen juuri sitä olennaista, lehdistä pois jätettyä ulottuvuutta joka ne yhdistäisi eli genitaalimutilaatiota. Tämä tunne sen kuin vahvistuu, kun alkaa itse vetämään johtopäätöksiä rikoksista Tonyn tapaan, varsinkin sen että mutilaatioista huolimatta kyse ei ole seksuaalisesti motivaatioituneesta rikoksesta.

Tällä kertaa McDermid on jättänyt rikollisen mielenliikkeet lukijan ulottumattomiin: ei päiväkirjalainauksia, ei edes lyhyitä vilauksia tyypin pään sisälle. Minusta tämä on hieman harmillista, joskin lopetuksen kannalta ymmärrettävää; se nyt vain on tekniikka, jolla McDermid ensimmäisessä neljässä dekkarissa huomioni ja kiitokseni sai. Kyllä tämä silti tunnelmaa latistaa, varsinkin kun huomiota enemmän saa nyt uhrien perheiden reaktiot ja se koko emotionaalinen puoli rikostutkinnassa. Tunteista puheen ollen... Carolin ja Tonyn ollako vai eikö olla -leikki alkaa käydä hermoille. Ilmeisesti McDermid ei oikein halua käyttää tätä kliseistä romanssiaspektia, mutta siitä huolimatta se jännite pitää jostain syystä olla. Ei ymmärrä.

Ekstratunteita herättää myös Tonyn tutustuminen edesmenneeseen isäänsä. Siinä toinen hieman turhan paljolla kohtalonuskolla ryyditetty juonikäänne. Itse toivoin, että Tonyn isä olisi se murhaaja ja Tony listan viimeinen ranskalainen viiva, mutta ikävä kyllä tyypin kuolema oli turhan julkinen ja siten turhan hyvin dokumentoitavissa, että kuoleman teeskenteleminen olisi onnistunut. Minusta kun olisi ollut niin mielenkiintoista, jos Tonyn saalistajanaisti olisikin tullut isän, ei pahis-äidin puolelta. No, ehkä se olisi venyttänyt uskottavuuden rajoja vähän liikaa.

Viimeisin Hill/Jordankin on ilmestynyt viime vuonna, mutta pitänee odottaa jonkun aikaa, ennen kuin sen hinta laskee (järkyttävää, että kääntämättömästä pokkarista pyydetään samoja hintoja kuin suomennetuista hieman vanhemmista kovakantisista... tuttut!).

-----

Fever of the Bone muualla:
The Guardian (englanniksi)
Independent (englanniksi)
EuroCrime (englanniksi)
Mostly Fiction Book Reviews (englanniksi)
Sunnie's Book Blog (englanniksi)

Ei kommentteja: