Juri Nummelin (toim.): Verenhimo - Suomalaisia vampyyritarinoita

Luettu: 13.2.2012

Nummelinin edellisiäkin lukeneena ja niistä nauttineena olin totaalisen tyrmistynyt, kun tajusin Blogistanin Finlandiaa varten kirjoittamaansa Jorin ehdokaslistaa lueskellessa, että tämä kyseinen kokoelma oli jotenkin päässyt kirjallisen tutkani ohi. Siispä heti kirjaston sivuille ja kirja varaukseen.

Verenhimo - Suomalaisia vampyyritarinoita on kokoelma novelleja teemalla vampyyrit. Mukana kokoelmassa on suomalaisia kirjailijoita laajalta skaalalta Finlandia-voittajasta ja suomalaisklassikosta vapaisiin kirjoittajiin ja iskelmäsanoittajiin. Kaikkiaan mukana on 22 tarinaa sekä Nummelinin katsaus vampyyrikirjallisuuden historiaan.

Kuten Hesarikin totesi, Verenhimo on henkisesti jatkoa Nummelinin aiemmin toimittamalle kokoelmalle Tuhansien zombien maa, joka on yksi parhaimmista novellikokoelmista joihin olen saanut tutustua. Ikävä kyllä Verenhimo ei ihan yllä samalle tasolle. Kenties se johtuu siitä, että nykypopulaarikulttuurin kyllästämänä olen vampyyrimytologian kanssa niin tuttuja, että minua on vaikea miellyttää jos ei uudista sitä jotenkin. Tästä samasta syystä pidinkin juuri niistä novelleista, joissa ei mennä sen tyypillisen auringonvalokammo-kulmahampaat-verenjuontia niskasta -kaavalla: parhaimmistoon luen 'Peilin' (Johanna Sinisalo), 'Isä meidän' (Petri Salin), 'Tuo meille hautavettä jos palaat' (M.G. Soikkeli), 'Yövuoro' (Juha-Pekka Koskinen), 'Juotikkaat' (Heikki Nevala), 'Vampyyrin lauantai' (Rene Kita) sekä 'Progress' (Tiina Raevaara). 'Minulla on tehtävä' (Tuomas Saloranta) on ihan mielenkiintoinen sekin, joskin henkilökohtaisesti kokemusta verottaa sen samankaltaisuus scifi-sarja Dark Angelin kanssa, joka on yksi suosikeistani. Parikin kirjoittajaa on ottanut Charlaine Harrisista mallia tuomalla vampyyrit kaapista jonkinlaiseksi osaksi yhteiskuntaamme: toisilla vampyyrit ovat eläinten tapaisia, mahdollisesti uhanalaisiksi merkittyjä, toisilla täysverisiä (juu, hehheh...) yhteiskunnan jäseniä ja yksinhuoltajaisiä.

Mukana kokoelmassa on pari vanhempaakin tarinaa, kuten Mika Waltarin 'Muumio' (joka tosin heiluu zombiteeman rajamailla), Leo Anttilan 'Kohtalo' ja Harry "Puhelinlangat laulaa" Etelän 'Vampyyrin orja'. Nämä toimivat oikein hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka varsinainen vampyyribuumi tuntuukin nyt olevan meneillään päällä, on sitä teema käytetty suomalaisessa kirjallisuudessa aiemminkin, joskin marginaalisesti.

Suosittelen Verenhimoa vampyyreista kiinnostuneille sekä heille, jotka kaipaavat Draculan, Eric Northmanin ja kuka-se-sinisilmäinen-tummaverikkö-tyyppi-Vampyyripäiväkirjoissa-onkin lisäksi jotain hieman oiveltavampaa. Ja pakkohan sitä takakannen kanssa on olla samaa mieltä: "[M]ikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?"

-----

Verenhimo muualla:
Helsingin Sanomat
Etelä-Saimaa
Kirjavinkit.fi
Kaiken voi lukea! -blogi
Kirjamielellä-blogi
INAhdus-blogi
Morren maailma -blogi
Kalaksikukko-eLehti