Luettu: 6.3.2012
Cornwellin jäljiltä jäi vielä dekkarinnälkä, joten nappasin kirjahyllystä joskus aikoja sitten nostalgisena osoituksena hankkimani Tess Gerritsen.
Keeping the Dead (suom. Voitonmerkki, julkaistu englanniksi myös nimellä The Keepsake) on seitsemäs osa Rizzoli/Isles -sarjassa. Bostonilaisessa museossa tehdään varastontyhjennystä ja eräästä pölyisestä laatikosta löytyy muumio. Se kärrätään paikalliseen sairaalaan röntgeniin ja mukaan historialliseen tapahtumaan kutsutaan paikallinen oikeuslääkäri Maura Isles. Skannauksessa käy ilmi, ettei pöydällä ole tuhansia vuosia vanha kuningatar vaan alle vuoden vanha murhauhri luoti sisällään. Isles soittaa samantien Bostonin murharyhmälle ja murhaa ryhtyy hänen kanssaan tutkimaan etsivä Jane Rizzoli. Ei aikaakaan, kun jäljet johtavat seuraavan ruumiiseen -tai siis kutistettuun päähän-. Ikävä kyllä pääasiallinen murhaepäilty on tapettu jo sellaiset kymmenen vuotta sitten toisella puolella maata ja kun isäpappa on teksasilainen öljypohatta, kapuloita tulee tutkinnan rattaisiin kiitettävää vauhtia.
Mainitsin alussa nostalgisuuden. Muistan nimittäin teininä lukeneeni innokkaasti juuri lääketieteellisiä trillereitä (en tiedä miksi): se alkoi Robin Cookista (ei se brittiläinen poliitikko) ja päättyi Tess Gerritseniin muiden kiinnostusten vallatessa lukuajan. Keeping the Deadin hahmot olivat siis entuudestaan tuttuja ja olikin mukava huomata, etteivät vuodet ole niitä ainakaan niin paljoa muuttaneet, etteikö Rizzolissa ja Islesissa olisi samaa puoleensavetävyyttä.
Kirjassa tulee vastaan eräs mielenkiintoinen konsepti: alaikäisille, rikkaisiin perheisiin syntyneille seksuaalirikollisille oma laitoksensa. Juu, laitetaan tosiaan samasta asiasta kiinnostuneet teinipojat yhteen, jossa he saavat vertailla tekojaan ja fantasioitaan, ja saada niistä sitten polttoainetta omiin kieroutuneisiin mietteisiinsä. Ja mikäs siinä, jos isäpapat maksavat itsensä kipeiksi perheensä jälkikasvun pahanteon salaamiseksi ja siten imagon säilyttämiseksi. Mitä niistä uhreista nyt pitäisi välittää, saatika ihmisten oikeudentajusta. En tiedä onko tällaisia joku joskus Amerikassa yrittänyt, mutta ihan konseptitasollakin kuulostaa erittäin epäilyttävältä ja varsin epätodennäköiseltä onnistumaan näiden muksujen korjaamisessa.
Kirjan parasta antia on minun kierolle mielelleni tietystä ruumiin säilytystavat: muumioiminen, pään kutistaminen (jippii, osaisin suurin piirtein nyt kutistaa pään...) sekä suoruumis. Suurin ongelma oli varsinaisen motivaation puuttuminen: koska kirja keskittyy pitkälti murhien pääepäiltyihin, murhaajan pään sisälle emme pääse. Näin ollen tyypin motivaatio on hämärän peitossa ja kuvailusta syntyy pikemminkin ajatus, että tappajan pahuus on synnynnäistä. Tästä huolimatta dekkari toimii ja tekee tehtävänsä. Voisi sitä pöljempääkin lukea (kyllä, tarkoitan juurikin kategoriaa 'Deepak Chopra et co.'). Nyt tekisi mieli kokeilla Robin Cookia englanniksi.
-----
Keeping the Dead muualla:
Keskisuomalainen
Sivujen viemää -blogi
Rakkaudesta kirjoihin -blogi
Shh! I'm reading -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti