Luettu: 7.3.2012
Kuvitus: Esao Andrews, Brian Bolland, John Bolton, Mark Buckingham, James Jean, Michael Wm. Kaluta, Derek Kirk Kim, Tara McPherson, Jill Thompson, Charles Vess & Mark Wheatley
Viimeinen Fables jäljellä ja itsekuri vaan ei riitä.
1001 Nights of Snowfall -albumin kehystarinana on Lumikki, joka Fabletownin lähettiläänä matkaa itämaiden faabeleiden luo muodostaakseen näiden kahden satuyhteisön välille sotilaallisen liiton. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, sillä vastaneuvottelijana on kitkerä misogynisti, joka on ottanut tavakseen mennä joka päivä uuden naisen kanssa naimisiin ja kilauttaa tältä pää irti aamun koitteessa. Lumikki kuitenkin huomaa arvon sulttaanin kiinnostuksen tarinoihin ja niin hän aloittaa henkensä pitimiksi kertoa tarinoita meidän Fables-fanien tuntemien hahmojen menneisyyksistä. Aamun koittaessa sulttaani päättää laittaa murhatapansa jäähylle uuden tarinan houkuttelemana, ja näin Lumikki ja sulttaani jatkavat kuolontanssiaan tuhannen ja yhden yön ajan, kunnes Lumikilta loppuvat tarinat. Sulttaani antaa Lumikille mahtavia taikalahjoja päätettyään päästää tämän palaamaan takaisin Fabletowniin ja luvattuaan miettiä sotilasliittoa. Lumikin lähtiessä hänen huoneeseensa tuodaan nuori tyttö, Seherazade, joka kertoo Lumikin antaneen hänelle yli kolme vuotta lisää elinaikaa, sillä Lumikki otti hänen paikkansa sulttaanin seuraavana vaimona. Lähtiessään Lumikki kertoo Seherazadelle sulttaanin mielenkiinnosta tarinoihin...
Ai että kun oli hieno albumi! Tämä selvittää oikein hienosti muutaman mielenkiintoisen hahmon taustoja; erityisesti pidän Frau Totenkinderin tarinasta, etenkin kun nytten varsinaisessä Fables-tarinassa hän on ottanut aiempaa näkyvämmän roolin. Albumin rakennekin on varsin hieno: kehystarina menee satukirjamaisesti proosana pienine kuvituksineen, kun taas itse tarinat ovat sarjakuvakerronnallisia. Kaikkein karmivin on ehdottomasti Sammakkoprinssimme ensimmäisen perheen kohtaloa kuvaava 'A Frog's-eye View'. Tästä huolimatta tarina on oikein hyvin koottu, sillä se on realismissaan täysin odotettavissa. Useat karttavat raiskausaihetta kokonaan, vaikka se on niin yleistä. Ehkä tästä syystä se pyritään vaikenemaan kuoliaaksi ajatuksella "poissa silmistä, poissa mielestä". Kenties poissa mielestä, mutta ei se sitä maailmasta poista, pikemminkin vain pahentaa asiaa jolloin raiskausta voi käyttää sodassa aseena Darfurin tapaan. Siksi Lumikin ensimmäisen tarinan "pahista" on niin helppo ymmärtää ja pitää hänen toimiaan täysin oikeutettuina.
Taiteellisesti tämän albumin teossa on ollut erittäin laaja joukko taiteilijoita. Fables-vakkari Mark Buckingham on tällä kertaa takapenkillä monien muiden ottaessa ohjia. Fablesia lukeneet lienevät tottuneita Buckinghamin jälkeen ja hänen hahmokuvauksiinsa, joten muiden tulkinnat tutuista hahmoista voivat olla kova pala nieltäväksi. Itse pidin tästä vaihtelusta hyvinkin paljon; erityisesti Tara McPhersonin taide nousee nopeasti esiin muiden joukosta hyvinkin satumaisella lähestymistavallaan.
Lopusta tulee erityisplussaa: kukin albumin tekijöistä on saanut oman biografian pienellä thumbnail-kuvalla. Kukin kertoo oman historiansa pahimman tekonsa, jotka humoristisina vaihtelevat vakavuusskaalaltaan deadlinen myöhästymisen, kirjaston myöhästymismaksujen takia pidättämisen, lentokoneen ja Alppien yllättävän kohtaamisen, ja tuhopolton väliltä. En tiedä, missä määrin 1001 Nights of Snowfall toimii käytännössä Fables-ummikolle, mutta voisin kuvitella sen olevan ihan hyvä johdanto yhteen parhaimmista nykysarjakuvista.
-----
1001 Nights of Snowfall muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Kujerruksia-blogi
Erjan lukupäiväkirja -blogi
Tor.com (englanniksi)
IGN Comics (englanniksi)
A Striped Armchair -blogi (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti