Luettu: 2.4.2012
Seuraan Raisan klassikkoleffojen urakkaa, josta tuli mieleen tutustua ihan koko medialajin historiaan. Koska Nummelin on minulle erinnäisten novellikokoelmien toimittajana jo ennestään tuttu, kynnys valita juuri hänen suuntansa asiaan oli matala.
Elokuvan lyhyt historia on sangen osuvasti nimetty: Nummelin käy ensin läpi median kehittymisen historiaa taikalyhdyistä liikkuvaksi kuvaksi, ja värityksestä ääneen. Hän etenee kronologisesti eri kausien keskeisimpiä elokuvia ja niiden statusken syitä genreittäin. Mukaan tulee myös näkökantoja perusleffassakävijälle tuntemattomimmista maista, kuten Afrikasta, arabimaista, Iranista, omistaen oman luvun suomalaiselle elokuvalle. Lopuksi Nummelin käsittelee vielä nykyelokuvan perusgenrejä ja listaa sata hänestä tärkeintä elokuvaa. Koska kirjaa voi käyttää oppikirjana, mukana on osionsa opettajan aineistolle, sekä valmiita kysymyksiä muutama per pääluku, joista voi testata kuinka paljon tekstistä jäi päähän jos ulkoaoppimisella kirjaa lähti lukemaan.
Sellaisella puolellatoista sadalla sivulla kirja antaa varsin laajan, joskin pakostakin pintapuolisen, kurkkauksen elokuvan historiaan. Jos lisää haluaa asiaan perehtyä, syvempiäkin opuksia on olemassa ja Nummelinin lähdelistausta voi siinä käyttää hyväksi, mutta näin lyhyenä katsauksena kirja toimii ihan hyvin. Itse pidin eniten elokuvamedian historian teknologiasta: kävi ilmi, että siihen oli ihan hyvä syy miksi elokuvassa ääni tuli mukaan vasta elokuvan klassisella aikakaudella maailmansotien välisenä aikana. Sangen mielenkiintoinen knoppitieto: Japanissa äänen tuloa karsastettiin, sillä mykkäelokuvan aikana oli noussut esiin uusi ammattikunta, teatterissa fyysisesti paikalla olevat elokuvien kertojat.
Kaiken kaikkiaan siis hyvä johdatus elokuvan teknologiaan ja itse elokuvien historiaan. Edellä mainitusta 100 elokuvan listasta olen muuten nähnyt huikeat 11 pätkää. Lista ei ole taiteellisten ansioiden mukaan koottu, vaan elokuvan historian ymmärtämisen kannalta olennaisia. Näin ollen mukana on muun muassa Georges Méliès'n Matka kuuhun sekä Edisonin -anti-Tesla propagaksi tarkoitettu- "leffa" Topsy-elefantin teloituksesta sähköllä. En suosittele popkorneja jälkimmäiseen istuntoon. Minulla on kuitenkin hyllyssä varsin paksu opus nimeltä 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään, jota kahlaan hitaasti lävitse merkkaamalla tähtitarroin nähdyt leffat (mitä suurempi tähti, sen enemmän pidin siitä; Rocky Horrorin kohdalla oli erittäin suuri houkutus ympäröidä yksi iso tähti usealla pienemmällä tähdellä ;D). Ja tämän kirjan listan Diagonaalisinfonian haluaisin nähdä ihan pelkästään hienon nimen takia.
Alla vielä yksi Lumèren veljesten ja maailman ensimmäisistä elokuvista, eli työläisten lähteminen tehtaalta:
-----
Elokuvan lyhyt historia muualla:
Aviisi
Kirja päivässä kaksi parhaassa -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti