Oi, sanoi siili,Siilit alkoivat mönkiä esiin tuossa loppukeväästä, joten oli vain sopivaa tutustua parhaaksi suomalaiseksi siilikirjaksikin tituleerattuun teokseen piikikkäistä tuhisijoistamme.
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
On vain surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
- Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito on juurikin kirja luonnonvaraisen siilin suojelusta ja sen hoidosta. Se kertoo siilin osasta eurooppalaisessa kulttuurissa, sen elintavoista, villisiilin avittamisesta pesimisessä ja ruokinnassa, siiliä uhkaavista vaaeroista, loukkaantuneen siilin hoidosta ja sen yleisistä sairauksista. Lopussa luonnonvaraisten eläinten hoitolaa pyörittävän Sari Valtasen vieraskirjoitus.
Tätä kirjaa oli mukava lukea. Ensinnäkin siilit ovat mielenkiintoisia otuksia ja nyt ymmärrän niitä hieman paremmin. Tämä kirja on myös siitä hyvä, ettei se keskity kiiltäviin värikuviin (vaikka niitäkin toki on) vaan paino on tekstissä. Kaikkein tärkein anti on kuitenkin loukkaantuneen siilin hoito; lain mukaanhan loukkaantunutta eläintä ei saa jättää heitteille. Kyllä, siilen hoivaaminen oikein vie aikaa ja vaivaa ja vaatii muutosta myös hoitajan puolelta, mutta kyseessä on kuitenkin melkein kansalliseläimemme. Ei sovi tätä nappisilmäistä lyllertäjää unohtaa!
-----
Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito muualla:
Helsingin Sanomat
Demari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti