taH pagh taHbe'. DaH mu'tlheghvam vIqelnIS.Luen usein tietokirjoja, mutta melkein pitäisi hävetä sitä, kuinka minimissä oman alan tietokirjat lukemistossani ovat. Onneksi silloin tällöin tulee vastaan myös kielitieteellisiä faktuaalisia teoksia, joita on ilo lukea.
quv'a', yabDaq San vaQ cha, pu' je SIQDI'?
pagh, Seng bIQ'a'Hey SyvmeH nuHmey SuqDI',
'ej, Suvmo', rInmonHDI'? -s. 253*)
In the Land of Invented Languages (ei suomennettu) on kertomus keksittyjen kielten historiasta. Kaikki lienevät kuulleet esperantosta, Star Trek -fanit tietävät klingonin ja Taru sormusten herrasta -huumassa myös Tolkienin sindar ja quenya ovat saaneet nostetta. Nämä antavat kuitenkin erittäin pienen ikkunan kielten tietoiseen kehittämiseen, joita historia on pullollaan. Motivaationa on toiminut milloin maailmanrauha, milloin pyrkimys muokata ihmisten ajatusmalleja, milloin aito kiinnostus kielien rakenteisiin itseensä. Ja näistä henkilöistä ja heidän luomistaan kielistä lingvisti Arika Okrent on koonnut teoksen, jossa käydään läpi heidän motiiveitaan, vaikutuksiaan ja itse kielten elämä. Mukana on myös kielinäytteitä ja lopussa vielä puolen tuhannen keksityn kielen kronologinen lista.
Kyllä, näin kirjoitetaan mielenkiintoinen historiikki. Okrent ei ole viettänyt aikaansa ainoastaan kirjastossa vaan osallistui muun muassa esperanton ja klingonin kielten ympärille järjestettyihin konferensseihin, ja suorittipa hän klingonin ensimmäisen tason "tutkinnonkin". Tekstissä on yhden jos toisen eksentrikon elämänkertaa ja tarinoita eri kielten kohtaloista, jotka eivät useimmiten ole ollenkaan sitä mitä keksijänsä on tarkoittanut. Useimmat keksityistä kielistä ovat kuolleita syntyessään, eräät jäävät elämään vain kielitieteellisiksi kuriositeeteiksi kuvaamaan itse kielen monimutkaista käsitettä. Eräässä tapauksessa yleiskäyttöön suunnitellusta kielestä tuli vaikeasti invalidien lasten reitti lukemiseen ja kommunikointiin, mistä kielen kehittäjä Charles Bliss ei pitänyt (!) ja veti opettajat oikeuteen.
Tekstin lomassa on runsaasti esimerkkejä kulloinkin läpikäytävästä kielestä, minkä avulla saa hyvän näkymän kielen monimutkaisuuteen. Pitäisikö kielen olla mahdollisimman helposti opittavissa, mahdollisimman looginen (= ilman epäsäännöllisiä verbejä ja outoja monikkomuotoja kuten englannissa), mahdollisin helppo kirjoittaa, mahdollisimman kaikenkattava, toimia selkeästi jonkin yhteiskunnallisen asian promootiossa (esim. feministinen Ladaan)? Pitäisikö sen olla esteettisesti kaunis, ja aloitanko luomisen alusta vai käytänkö perustana luonnollisia kieliä vaiko sekä että? Eri kehittäjillä on eri painotuksensa.
Ja tietysti tätä hienoa kirjaa lukiessa päätyi miettimään omaakin kielisysteemiä ja omia suosikkeja Okrentin antamista esimerkkikielistä. Taidan itse nojautua eniten praktikaalisuuteen: mahdollisimman loogiseen jossa vanhahtavista ilmaisuista voitaisiin yhdessä päättää luopua (epäsäännölliset verbit ovat listani kärjessä, ne kun tuppaavat olemaan lähinnä historian muokkaamia), neutraaleihin persoonapronomineihin (eng. he ja he haluaisin korvata suomesta sanalla han) ja väitteiden lähdettä kuuvaaviin verbipäätteisiin (Ladaanissa tehdään ero sen mukaan, onko väitteen kohde itse havainnoitu, onko se aksiomaattinen, nähty unessa, oletan todeksi koska luotan lähteeseen, en oleta todeksi koska en luota lähteeseen, kuviteltu/hypoteettinen, vai olenko täysin tietämätön siitä onko väitteeni tosi vai epätosi). Koska aloitin juuri japanin opiskelun, minua kiehtoo kielen ekonomisuus (ei turhia toistoja) ja epäsäännöllisten verbien puute (hurjat kaksi!). Huonona puolena on kahdet samojen tavujen kirjoitusjärjestelmää, joista siirtäisin historiaan raa'asti katakanat, ja kanjien täysin epälooginen lausuntasysteemi (sillä lausuntatavasta riippuen sama kanji tarkoittaa useaa eri asiaa, ja sama lausuntatapa eri kanjeja). En muuten ole ainut kanjien semanttisuudesta ihastunut, Okrent käy nimittäin kiinalaisten idiogrammimerkkejäkin läpi.
Tämä pitäisi kyllä kääntää suomeksi, jos ei mistään muusta syystä niin sympatioista pieniä kieliä kohtaan (nimim. kuutisen miljoonaa puhujaa).
*) Kyseessä on klingonninnos Hamletin kuuluistasta monologista: "Ollako vai ei olla, siinä pulma:/ Jalompaa onko hengen kärsiä/ Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet/ Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,/ Lopettain kaikki?" Ikävä kyllä klingonissa -Star Trekiä varten luotu kun on- ei ole ihan kaikkia käsitteitä, joten ajoittain on jouduttu hieman joustamaan alkuperäismerkityksestä: nuolista tulee laserpyssyjä ja tornadoja, mutta mitäs pienistä. Minusta tuntuu, että kielen ahkera uusija ja uudissanojen vielä ahkerampi keksijä Shakespeare ei ottaisi pahakseen.
-----
In the Land of Invented Languages muualla:
Washington Post (englanniksi)
Pittsburgh Post-Gazette (englanniksi)
Dooliterature-blogi (englanniksi)
Kirjan sivut (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti