(2) Luettu: 16.6.2012
Alkuperäinen nimi: Hadashi no Gen/はだしのゲン
Käännös: Project Gen
Kirjastosta löytyi sattumalta eräs mangaklassikko, joka kuvaa mielestäni yhtä ihmishistorian olennaista käännekohtaa: ydinaseita. Suomennettu nimellä Hiroshiman poika.
(1) Ensimmäisessä osassa ollaan toisen maailmansodan Japanissa vuonna 1945, Hiroshima. Amerikkalaisten jatkuvan pommituksen pelossa olevassa kaupungissa asuu kuusihenkinen perhe, jonka esikoinen Koji on juuri päässyt täysikäiseksi ja päättää valtion propagandaa sankarisotilaasta uskoen värväytyä armeijaan. Pian Kojille valkenee, ettei todellisuus vastaa ollenkaan valtion antamaa romantisoitua kuvaa sodasta: sotilaiden koulutus on lyhytkestoista, ruokaa ei ole yhtään enempää kuin kotonakaan ja ympärillä on vain vihaa, nöyryytystä ja ahdistusta. Jatkokoulutukseen mennessään hän tapaa kännisen luutnantti Kumain, joka viettää elämänsä viimeistä iltaa: hänet on pakotettu kamikazeksi, itsemurhalentäjäksi, ja lähtö olisi seuraavana aamuna. Hiroshimassa köyhyydessä ja ainaisessa nälässä elävät pikkusisko Eiko sekä pikkuveljet Akira, Gen ja Shinji sekä viimeisillään raskaana oleva äiti ja sotaan kyllästynyt isä. Isä yrittää elättää perhettään puukenkiä valmistamalla, mutta raha on kaikilla tiukassa eikä asiaa auta isän valtion linjan vastaiset lausahdukset sodasta, jotka levitessään tekevät jokaisesta perheenjäsenestä petturin ja yhteisön hylkykupin. Akira lähetetään maalle pommituksia karkuun ja Eikon taakka perheen varaäitinä sen kuin kasvaa. Vain Gen ja Shinji yrittävät pitää mielialaa korkealla lapsenomaisin tavoin. Sitten nousi elokuun kuudennen päivän aamuaurinko. Gen on menossa kouluun, muu perhe on kotona. Kello 8.15 taivaalla näkyy lentokone, joka tiputtaa jotain. Hetken kuluttua Genin maailman täyttää sokaisevan valkea valo ja sitten räjähtää. Amerikkalaiset ovat käyttäneet ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa atomipommia.
(2) Toinen osa jatkaa samantien edellisen osan päätöksestä. Gen on herännyt todellisuuteen, jossa kaikki on liekeissä, joka puolella on ruumiitä ja ympärillä kulkee eläviä kuolleita: niitä joita pommi ei ole tappanut, mutta joiden iho on säteilyn johdosta alkanut sulaa heidän päällään. Koko kaupunki on kaaoksessa ja sokissa oleva äiti juuri synnyttänyt Genille pikkusiskon. Gen lähtee etsimään siskolleen maitoa ja päätyy pitkälle retkelle eri puolelle tuhoutunutta kotikaupunkiaan joukkohautojen ja vieraiden roskisten kautta.
Varsin emotionaalinen kuvaus sodasta ja atomipommituksista. Vaikka aihe onkin kamala, Genin ja hänen pikkuveljensä Shinjin lapsekkaat temput ovat hauskoja. He haluavat auttaa perheen taloutta esittämällä kodittomia sotaorpoja ja kerjäämällä rahaa laulamalla ja tanssimalla kadunkulmassa; he tappelevat kuin ketkä tahansa sisarukset, mottaavat toisiaan tämän tästä ja riitelevät leluista; he huomaavat että amerikkalaiset sotavangit maalaavat vankitalojensa kattoon punaisen P-kirjaimen että omat sotilaat tietäisivät olla pommittamatta sitä rakennusta, joten Gen ja Shinji maalaavat kotinsa katolle samanlaisen; he nukkuvat vieretysten mahat nälästä kuristen. Genille kaikkein traumaattisinta oli juuri Shinjin elävältä palamisen katsominen ja Shinjin "Auta Gen!" -huutojen kuunteleminen loppuun asti.
How come the old guys who started the war and give all the orders get to stay alivw? It's wrong! -- If the stupid bastards that started this war want to fight, let 'em all go off to a deserted island somewhere and have at it! -- I'm going to die hating the ones who made the world like this! (s. 148 & 160, #1)Suosittelen erittäin vahvasti ihan kaikille.
-----
Barefoot Gen muualla:
Black Moon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti