Alkuperäinen nimi: Metro 2034/METPO 2034
Käännös: Anna Suhonen
Jotkut ovat voineet laittaa majesteetillisen Wagnerin sinfonian soimaan täydellä teholla peittääkseen konekiväärien sarjatulen ja sidottujen, alastomien ihmisten epätoivoiset huudot. Ristiriitaa ei ole: molemmat vain korostavat toisiaan. (s. 258)Ihastuin Metro 2033:een ikihyviksi, joten kun sen jatko-osa ilmestyi, oli itsestään selvää että se lisätään lululistalle samantien. Alun perin oli tarkoitus käyttää tätä kirjaa kuuluisana porkkanana erään kurssin suorittamiselle, mutta niinpä vain itsekuri antoi periksi. Kuuluin muksuna selvästikin siihen osaan, joka söi sen vaahtokarkin jota kuinkin saman tien.
Metro 2034 kertoo, mitä edellisosan alussa kadonneelle Hunterille tapahtui. Käy ilmi, että mustilta räjähdyksessä karannut Hunter on pahojen muistojensa riepoteltavana Sevastopolskajan sivuasemalla. Eräs päivä viereiseltä Tulskajan asemalta Sevastopolskajan muonat hankkiva karavaani ei palaa ajallaan takaisin ja perään lähetetty iskuryhmäkin katoaa. Hunter -elämänhalunsa menettäneenä lähes varmaan kuolemaan johtavana tehtävänä- ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ja kokoaa pienen ryhmän selvittämään. Mukaan hän valitsee Homeroksen, post-metroaikakauden suurta romaania kehittelevän vanhemman miehen sekä muutaman sotilaan, mutta Tulskajaan he eivät lukittujen sulkuporttien takia pääse. Kiertotiellä he pelastavat teinitytön nimeltä Saša, joka mukanaan he matkaavat pitkin metroa etsien selvyyttä Tulskajan eristäytymiseen.
Vaikka Metro 2034 teknisesti ottaen on jatko-osa, se toiminee itsenäisestikin, sillä se ei juurikaan ole tekemistä Metro 2033:n kanssa juonellisesti. Samoja hahmoja siinä on, Hunter tietysti pääosassa ja edellisosan sankari Artjomkin tekee kameoroolin loppupuolella. Voin silti hyvin kuvitella ensimmäistä osaa lukemattoman pystyvän ymmärtämään metron uusia sääntöjä ja hahmojen motivaatioita sujuvasti, sillä ympäristö uhkineen ja ihmiset reaktioineen ovat edelleen.. no, inhimillisiä. Mukana edellisosan kansista tuttu metron kartta; ikävä kyllä se on identtinen eli jotkut kirjassa mainitut asemat puuttuvat tai ovat virheellisesti merkittyjä, ja tunnelien vaaramerkintöjäkin puuttuu.
On muutama asia, jotka tätä lukiessa saivat aprikoimaan ihmisyyttä. Metron asukkaista vain vanhemmat muistavat, millainen maailma ennen oli ja muistiaan avittaakseen he kertovat tarinoita ja ovat koonneet meille täysin triviaaleista esineistä lähes pyhäinjäännöksiä. Saša varjelee viimeiseen asti erään ikivanhan teepussin paperiliparetta, jossa on pikaisesti tuherrettu kuva vihreistä niityistä, sinisestä taivaasta ja vuorista. Homeros puolestaan kerää metrossa vähäisiä vanhan maailman sanomalehtiä. Polis, metron keskusta, on olemassa pelkästään Moskovan yliopiston kirjaston sisältöjen varjelemiseksi. Kun elämä on jatkuvan uhan alla niin toisten asemien asukkailta kuin yläpuolisen maailman olioilta, on ymmärrettävää miten vaikka Koti ja puutarha -lehden satunnainen kansi voi vaikuttaa usean ihmisen hengen arvoiselta palalta historiaa.
Toinen asia, joka on mietityttänyt lähes poikkeuksetta eri epidemiakuvauksia lukiessa: miksi sairastuneet ihmiset pyrkivät aina pois karanteenista, silloinkin kun sairastuminen ei ole vaikuttanut heidän kykyynsä tehdä päätöksiä? Haluavatko he rakkaimpiensa luo kuolemaan? Mutta miksi; eivätkö he ymmärrä että he vain tuomitsevat heidätkin kuolemaan tartuttamalla heidät? Pakokauhu?
Metro 2034 ei juonellisesti ole yhtä maailmaani muuttava kuin edeltäjänsä, mutta tästä huolimatta luin kirjaa ahmien. Gluhovskin huomiot ihmiskunnasta maailmanlopun laitamilta ovat synkkyydessään varsin kauniita, varsinkin Suhosen hienon käännösen ansiosta. Nyt harmittaa aivan saatanasti, etten ole koskaan opetellut venäjää; Gluhovskin kun meni kappale kappaleelta julkaisemaan Metro 2034:ää seuranneen romaaninsa blogissaan eikä sitä ole käännetty edes englanniksi. Sama kohtalo näkyy olleen Gluhovksin satiirisella noveliikokoelmalla. Korpeaa.
-----
Metro 2034 muualla:
Warkauden lehti
Obskuuri.net
Elämää ja aspartaamia -blogi (Kyllä, jatko-osille olisi materiaalia ja toiveita!)
Aamuvirkku yksisarvinen -blogi
Booking it some more -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti