Luettu: 7.1.2014
Alkuperäinen nimi: Se una notte d'inverno un viaggiatore
Käännös: Jorma Kapari
Yksi monista, erittäin monista kirjalistoistani on kopio kirjallisuuden yliopisto-opintojen eri kurssien lukuvaatimuslistoista. On genrekirjallisuutta, lasten- ja nuorten kirjallisuutta, suomalaisen kirjallisuuden historiaa sekä -tällä kertaa olennaisinta- länsimaisen kirjallisuuden historiaa.
Jos talviyönä matkamiehessä päähenkilönä on nimettömäksi jäänyt Lukija, joka käy kirjakaupassa ostamassa Italo Calvinon uusimman romaanin Jos talviyönä matkamies. Lukukokemus jämähtää kuitenkin sivuun 17, jolloin
teksti palaa takaisin alkuun, mikä toistuu viimeiseen sivuun asti. Virheetöntä kappaletta hakiessaan hän saa kuulla, että kustantamolla on käynyt moka myös itse kirjan tekijän suhteen. Ikävä kyllä tämänkin kirjan kanssa tulee ongelmia: tämä ei ole sama kuin ensimmäinen ja tämäkin keskeytyy alkutekijöissään. Sama toistuu kolmannen kirjan kanssa, sitten neljännen, ja viidennen, ja... Retkellään metsästäessään kokonaisia kirjoja Lukija tapaa Lukijattaren,
Lukijattaren sisaren, valekääntäjän rikolliskustantamoineen, marginaalisen kielen professorin, työhönsä leipääntyneen kirjailijan sekä kansainvälisen, sisäisen sodan keskellä olevan kirjajärjestökultin.
Luin kuutisen vuosi sitten Italo Calvinolta Koko kosmokomiikan enkä millään saanut siitä juurikaan mitään irti.
Ikävä kyllä, lopputulos myös tämän kanssa oli sama: Tammi kuvaa kirjaa "verrattoman hauskaksi" ja minä en saa siitä alun hymähdystä enempää. Edes takakannen kuvailu Matkamistä kirjaksi lukemisesta, lukijuudesta ja kirjallisuudesta ei auttanut. Calvinon valinta kirjan rakenteesta -joka toinen luku kehyskertomusta, joka toinen Lukijan sillä hetkellä aloittamaa kirjaa- olikin ihan mielenkiintoinen (yhteneväinen romaani, jossa kirjan alkuja on tusina), teemoiltaan kirja jää taas 'meh'-osastolle. Lukijalla on Lukijattaren ja Lukijattaren sisaren kanssa jonkinlainen kolmiodraama käynnissä, ja tämä toistuu kunkin "metakirjan" juonessa. Itsessäänkin aihe on minusta tylsä, mutta Matkamiehessä se sama aihe toistuu eri
muodoissa ja henkilöissä minulle aivan liian monta kertaa. Loppua kohden olin aiheeseen niin tympääntynyt, että laskin jäljellä olevia sivuja joita olin valmis lukemaan vain siksi, että olin jo yli puolen välin ja koska kirja oli introssa mainitsemallani listalla.
Sivuhuomio: Tammen kustantamaksi kirjaksi Matkamiehessä oli todella monta virhettä. Joistain sanoista puuttui kirjaimia, toisissa niitä oli liikaa. Yksittäinen sanakin taisi pariin kertaan puuttua kokonaan. En tiedä, onko lukemani pokkaripainos suora kopio kirjan alkuperäisestä kovakantisesta versiosta: toivon todella, että virheet ovat päätyneet tekstiin jotenkin vaihdossa sidonnasta nidontaan. Muussa tapauksessa: tut tut, Tammi, odotan
teiltä parempaa.
Lukukokemukseni yhteenveto on entuudestaan tuttu fraasi: tulipa luettua.
-----
Jos talviyönä matkamies muualla:
Luen, mutta en kirjoita -blogi
Aamuvirkku yksisarvinen -blogi
Luetut 2006-2011 -blogi
Pekan porstua -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti