Luettu: 29.1.2014
Viime jouluna tuli luettua Gaimanin uusin lastenkirja, hienosti nimetty ja kirjoitettu Fortunately, Milk. Muistutti minua siitä, että kirjahyllyssäni odotti lukuvuoroaan pari Gaimanin kirjaa. Anansi Boys (jatko-osa
American Gods -romaanille, The Ocean at the End of the Lane, Stardust ja Smoke and Mirrors -novellikokoelma jäävät vielä ainakin hetkeksi paikoilleen istumaan.
Neverwhereissa (suom. Neverwhere - maanalainen Lontoo) keskiluokkaisen Richard Mayhew'n elämä menee sekaisin, kun hän eräänä iltana päätyy tyttöystävänsä vastusteluista huolimatta auttamaan erästä haavoittunutta koditonta tyttöä. Tyttö on eräs maanalaisen Lontoon, tavallisen maailman rakojen väliin tippuneiden asuttaman Lontoon, mahtisuvun ainut jälkeläinen Door, joka tahtomattaan vetää Richardin mukaansa taian, omituisten otusten ja vielä oudompien lainalaisuuksien maailmaan, josta pääsee ulos vain kuolemalla - ja sitä onkin tarjolla lähes joka jokaisen kulman takana.
Neverwhere sai alkunsa samannimisen TV-sarjan käsikirjoituksesta. Gaiman ei kuulemma ollut ihan tyytyväinen ideansa toteutuksesta ja kirjoitti sen romaanimuotoon. Henkilökohtaisesti pidän enemmän Gaimanin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta sekä sarjakuvista. Tämä on vähän kuin God of War -peli: helvetin hieno, näyttävä ja viihdyttävä peli vaikka se onkin pohjimmiltaan selkeää kujanjuoksua. Samalla tavalla Neverwheren juoni on fantasiapeleistä tuttu "suorita tehtävä, etene ylemmälle tasolle, päihitä loppupomo" -kaava puettuna sangen mielenkiintoiseen ympäristöön.
Neverwhere ei ole oma suosikkini Gaimanin romaaneista, mutta hänen kohdallaan toimii se tietty kliseefraasi hevistä: paskanakin parempaa. Voi olla, että itse tarina jää ajan saatossa muistin hämäriin, mutta jos koskaan päädyn Lontoossa käymään, tietyt metroasemat tulevat kiinnittämään huomioni: "mitä jos Earl's Courtissa todellakin olisi jaarlinsa...? Mitä jos muillakin kaupungeilla olisi oma maanalainen versionsa...? Mitä jos itse päätyisin sen asukiksi...?" Pitää muuten katsoa, mitä kautta saisin käsiini tv-sarjan. Onhan siinä nyt kuitenkin enkelinä Peter Cabaldi, uusin tohtori!
*) Pieni nillitys: kirjan alussa on Lontoon metrokartta, mutta siinä ei ole mainittu kaikkia pienempiä asemia ja paikkoja, joihin tarinassa itsessään viitataan. Jonkin sortin karttanörttinä tämä ärsyttää. Sama juttu oli muuten Dmitri Gluhovskin Metroissa 2033 ja 2034.
-----
Neverwhere muualla:
Kirjamielellä-blogi
Taikakirjaimet-blogi
Illuusioita-blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti