Luettu: 6.10.2008
Lisää materiaalia kurssikirjastosta; renessanssikirjallisuuden kurssilla tuli puhetta näytelmästä, ja pitipä katsoa pätkä Kenneth Branaghin leffaversio tästä näytelmästä (ja kotona kokonaan... toinen kerta, kun olen pingotuksissani katsonut klassikkoon perustuvan romanttisen komedian kurssia varten).
Much Ado About Nothing (suom. Paljon melua tyhjästä) kuvaa Don Pedron joukkion saapumista puolitutun aatelisen luo voitettuaan nyt ystävänä saapuvan pahiksen, Don Johnin, valloitusyrityksen. Don Pedron joukon nuori kreivi Claudio rakastuu (miten ne aina rakastuvatkin yhdellä katseella ja sitten olla muutenkin kuin ulkonäöllisesti sopiva pari?) aatelisen tyttäreen Heroon. Häitä odotellessa on jäynän aika: yritetäänpä parittaa ivallinen naisvihaaja Benedick ja yhtä ivallinen miesvihaaja Beatrice toisilleen. Samaan aikaan ei-niin-hyvis Don John päättää juonia koston ja tuhota Claudion ja Heron häät. Koska kyseessä on (romanttinen) komedia, loppu on kaikille selvillä.
Kuvaus romanttinen komedia tuo aina miinuspisteitä, mutta itse asiassa pidän Shakespearen sukupuoliroolileikittelyllä, etenkin kun nnäytelmän voi lukea helposti niiden vastaiseksi sarkastiseksi lausunnoksi. Don Johnin perusidea on pelata yhteiskunnan stereotypialla naisten kevytkenkäisyydestä; hän järjestää Claudion todistamaan kaksimielistä kosiskelua Heron ikkunassa ja uskottelee tälle, että kyseessä on Hero joka ei ole ihan niin neitsyt kuin Claudio kuvittelee. Käsitys naisten huora-madonna-jaosta saa vettä niskaan lopussa, kun todetaan miesten olevan se todellinen häntäheikkisukupuoli. Näytelmän nimi Paljon melua tyhjästä on täydellinen: miehet kohkaavat vaginasta ja vaginan tilasta aivan liikaa. Harmi, ettei länsimaatkaan ole oikein saaneet tätä kalloonsa. Mutta propsit Shakespearelle tästä feministisestä näytelmästä!
