Osku Pajamäki: Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö

Luettu: 28.1.2010

Pajamäen vuoden 2006 eduskuntavaalien alla julkaistu vaalikirja tuli vastaan jonkin Helsingin Sanomien artikkelia tai kolumnia lukiessa; tätä tarkempaa muistikuvaa lähteestä ei ole, enkä ole kirjoittanut "HS"-merkintää laajempaa lähdettä muistiinpanoihini, mutta kiitän kirjavinkistä joka tapauksessa, oli lähteenä kuka tahansa.

Ahne sukupolvi on alaotsikkonsakin mukaan SDP:n Osku Pajamäen syytekirjelmä suurille ikäluokille, siis vuosina 1045-50 syntyneille, kaikista niistä "uudistuksista", joiden ansiosta meillä jälkipolvilla on kaikki niiiiiiin hyvin sekä heillä on lokoisat oltavat ja mahdollisuus heristää meille nuoremmille sormea ja todeta ettei meillä ole mitään syytä mussuttaa mistään. Käytännössä nämä uudistukset tarkoittavat suurten ikäluokkien suuria eläkkeitä jotka he kuvittelevat ansainneensa, valtionosuuksien myyntiä ja niistä saaduilla rahoilla verovähennysten kustannusta, valtionvelan korottamista, pätkätöiden luomista ja niiden olemassaolon tukemista, meidän nuorten työelämän tuhoamista ja eläkeiän nostoa, eläkeleikkuria, ja muuta pienempää kivaa.

Pajamäen tekstiä on -jos unohdetaan aihe hetkeksi- ilo lukea. Kirja on koottu sopivista, mutta argumentoiduista paloista ja niistä on kasattu looginen kokonaisuus, syytekirjelmä. Pajamäellä on poliitikkona selvästikin paljon taustatietoa aiheesta, niin suurista ikäluokista kuin poliittisista muutoksista. En ole kuitenkaan täysin samaa mieltä Pajamäen kanssa siitä, että syy on pääosin suurilla ikäluokilla. Kaikki kirjassa käsitellyt muutokset ovat eittämättä tapahtuneet, mutta itse painottaisin ideologiaa, porvariaatetta. Kokkareilla on varmasti huomattava osa jäsenistöstä suurista ikäluokista, joten osin syytös menee oikeaan suuntaan. Kenties kirjelmä olisi silti ollut selkeämpi, mikäli argumentointi pohjaisi selkeään, objektiivisesti ja empiirisesti todistettavissa olevaan ideologiaan kuin monitahoiseen ikäoletukseen, jossa ideologia on vain yksi mahdollinen selitys tapahtumille.

Tästä erimielisyydestä huolimatta pidin Ahneesta sukupolvesta. Itseäni jäi harmittamaan eniten se, että en ole lukenut kirjaa jo vuonna 2006, mutta olenpa lukenut sen nyt ja lähden vuoden 2011 eduskuntavaaleihin aivan toisella tietämystasolla kuin neljä vuotta sitten. Josta puheen ollen: Pajamäen kirja innoitti kirjoittamaan kysymyslistaa tuleville ehdokkaille. Itse en ole koskaan erityisemmin perännyt lupauksia kuin vastauksia. Kuten nykyisen hallituksen aikana on tullut huomattua, äänestämiseen liittyy eräs varsin laaja ongelma: missä määrin äänestäjän antama ääni valtuuttaa läpimennyttä ehdokasta tekemään mitä vain kansalta kysymättä asioissa, joista ei ennen vaaleja ole ollut puhetta. Harva meistä esimerkiksi osasi ennustaa finanssikriisiä, joten harva myöskään tuli kysyneeksi, mitä ehdokas olisi valmis uhraamaan säästöjen alttarilla, mikäli maailmanlaajuinen talouskriisi päälle iskisi. Kuinka moini olisi nykyisiä kansanedustajia äänestänyt, jos olisivat tienneet peruskoulutuksen ja terveydenhuollon olevan ensimmäisiä uhrilampaita? Suosittelen kaikkia tutustumaan Ahneen sukupolven ja muuhun kriittiseen poliittiseen kirjallisuuteen, ja niiden pohjalta rakentamaan jonkinlaisen peruskysymyslistan; itse en ainakaan enää jaksa ostaa sikaa säkissä.

P.S. Vinkkinä kaikille Suomen eläkepolitiikasta kiinnostuneille: siitä vastaava tyyppi löytyy Ilmarisen johdosta, ei eduskunnasta.

-----

Ahne sukupolvi muualla:
Erkki Tuomiojan (SDP) blogi, 14.1. 2010-merkintä
Kansaned. Susanna Rahkosen (SDP) blogi
Eeva-Riitta Pitkon (PS) blogi
Nurmelat-blogi
Komposti-blogi, osat 1, 2, 3, 4 ja 5

Ei kommentteja: