Luettu: 19.10.2007 Walkerin romaani The Color Purple tarttui mukaan kirjastosta, sillä näin kirjaan perustuvan elokuvan (Häivähdys purppuraa, samanniminen kuin suomenkielinen romaanin suomennoskin) eräällä kurssilla aiemmin saman vuoden keväällä. Pidin elokuvasta suunnattomasti, joten halusin lukea myös alkuperäisen romaanin. The Color Purple on kirjoitettu kirjemuotoon, jotka päähenkilö Celie osoittaa milloin Jumalalle, milloin sisarelleen Nettielle. Celie käy kirjeissään läpi elämäänsä, alkaen siitä kun hän asuessaan Nettien ja isänsä kanssa kotona joutuu isänsä hyväksikäyttämäksi ("jos ei äitisi suostu, niin sinä sitten", kuten isä sanoo), joutuessaan naitetuksi Misterille (jonka nimi lopussa paljastuu joksikin aivan muuksi), joka puolestaan jatkaa Celien isän viitoittamalla tiellä kohdellessaan Celieta panopuuna, lastensa (aiemmasta liitosta) vahtina, palvelijana ja hakattavana. Elämä muuttuu, kun kaupunkiin saapuu Misterin on-off -heila, laululintunen nimeltä Shug Avery, joka muuttaa Misterin ja Celien kotiin. Celielta ja Shugilta menee aikansa sietääkseen toisiaan, mutta kun luottamus on saatu aikaiseksi, Celie saa Shugista liittolaisen, ystävän ja rakastetun.
Kirja on kirjoitettu pitkälti mustien käyttämän englannin mukaan, eikä kirjassa juuri valkoisia hahmoja olekaan. Itselläni kävi niin, että luin sen muistaakseni kolmen päivän sisällä yhteenmenoon. Kun lopetin kirjan ja aloin lukemaan seuraavaa englanninkielistä kirjaa, se niin sanottu kieliopillisesti korrekti englanti vaikutti paradoksaalisesti virheelliseltä, sen verran tarttuvaa Walkerin käyttämä slangi on; sitä saa mielenkiintoisen uuden kuvakulman ikuiseen kiistaan "oikeasta" englannin kielestä ja siitä että totuutta ei ole, on vain näkökulmia.
