Luettu: 17.7.2007
Tämä kirja oli osa samaa kurssia kuin Tennessee Williamsin A Streetcar Named Desire. Niinpä motivaatiossani ei ollut juuri hurraamista. Se näkyy myös reaktiostani kirjaan silloin yhtä paljon kuin nyt, vuosi kirjan lukemisen jälkeen.
The Day of the Locust (käännetty suomeksi nimellä Heinäsirkan aika) kertoo takakannessaan vapaasti kääntäen seuraavaa: "Tod Hackett on lahjakas nuori taiteilija - ja mies, joka on vaarassa menettää sydämensä. Tod saapuu Los Angelesiin studiolle lavastesuunnittelijaksi ja jää pian kiinni fantasiamaailmaan, jota julkisuuden kultti hallitsee. Mutta hänen unelmansa muuttuu painajaiseksi, kun Tod tutustuu kauniiseen Fayeen, näyttelijäksi pyrkivään ja satunnaisesti puhelintyttönä toimivaan naiseen. Sillä ilman komeaa ulkonäköä ja rahaa, jolla ostaa Fayen aikaa, Todin epätoivoinen intohimo voi johtaa vai turhautumiseen, pettymykseen ja raivoon."
Eniten minun suhtautumisestani tähän kirjaan kertoo se seikka, että nyt en juuri muista mitä kirjassa tapahtui. Muista joitain yksityiskohtia ja henkilöiden nimiä ja luonteenpiirteitä, mutta mitään yleiskuvaa kirjan juonesta ja sen kehittymisestä minulla ei ole. On hyvin mahdollista, että en ole tällöin ollut kovin otollista maaperää The Day of the Locustille. Luultavasti eniten minua tympäisi kirjan miespainotteinen hahmokavalkadi. Niinpä taitaa olla paikallaan luvata lukea tämä kirja uudelleen parin vuoden päästä tutustuttuani silloin paremmin kirjan kontekstiin ja siitä kirjoitettuun kritisismiin. Mutta yhden positiivisen asian voin käsillä olevasta kirjasta (Penguin Red Classics) sanoa: sen kansi on yksi hienoimmista, mitä olen tähän mennessä nähnyt.
Tämä kirja oli osa samaa kurssia kuin Tennessee Williamsin A Streetcar Named Desire. Niinpä motivaatiossani ei ollut juuri hurraamista. Se näkyy myös reaktiostani kirjaan silloin yhtä paljon kuin nyt, vuosi kirjan lukemisen jälkeen.
The Day of the Locust (käännetty suomeksi nimellä Heinäsirkan aika) kertoo takakannessaan vapaasti kääntäen seuraavaa: "Tod Hackett on lahjakas nuori taiteilija - ja mies, joka on vaarassa menettää sydämensä. Tod saapuu Los Angelesiin studiolle lavastesuunnittelijaksi ja jää pian kiinni fantasiamaailmaan, jota julkisuuden kultti hallitsee. Mutta hänen unelmansa muuttuu painajaiseksi, kun Tod tutustuu kauniiseen Fayeen, näyttelijäksi pyrkivään ja satunnaisesti puhelintyttönä toimivaan naiseen. Sillä ilman komeaa ulkonäköä ja rahaa, jolla ostaa Fayen aikaa, Todin epätoivoinen intohimo voi johtaa vai turhautumiseen, pettymykseen ja raivoon."
Eniten minun suhtautumisestani tähän kirjaan kertoo se seikka, että nyt en juuri muista mitä kirjassa tapahtui. Muista joitain yksityiskohtia ja henkilöiden nimiä ja luonteenpiirteitä, mutta mitään yleiskuvaa kirjan juonesta ja sen kehittymisestä minulla ei ole. On hyvin mahdollista, että en ole tällöin ollut kovin otollista maaperää The Day of the Locustille. Luultavasti eniten minua tympäisi kirjan miespainotteinen hahmokavalkadi. Niinpä taitaa olla paikallaan luvata lukea tämä kirja uudelleen parin vuoden päästä tutustuttuani silloin paremmin kirjan kontekstiin ja siitä kirjoitettuun kritisismiin. Mutta yhden positiivisen asian voin käsillä olevasta kirjasta (Penguin Red Classics) sanoa: sen kansi on yksi hienoimmista, mitä olen tähän mennessä nähnyt.
