Luettu: 28.3.2008
Suomalaisen pokkaripassin ilmaispokkari. Minua kiehtoo aina suunnattomasti Toiseus, erityisesti juuri suomalaisessa kulttuurissa. Tällä kertaa fokuksessa on Intiasta kaksivuotiaana adoptoitu lapsi, joka kuvaa osuvasti millaista on kun on "pohjalainen sielu aasialaisessa ruumiissa" ja miten Perus-Pentin suhtautuminen tummaihoiseen suomalaiseen on muuttunut adoptoinnin ajankohdasta (1980) nykypäivään.
Mylläri näyttää tällaiselle valkonaamalle asioita, jotka eivät tulisi muuten mieleenkään: mitä tapahtuu, jos työpaikkaa hakee Milja Virtanen ja neiti Virtanen ei paljastukaan blondiksi maitotytöksi? Toinen valaistuminen tuli rasismista; miten se ei ole välttämättä se perinteinen neekeriksi haukkuminen vaan joka ilmenee ihan jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Kysyjä voi tarkoittaa hyvää, mutta pyytämällä pohjalaista leski-isää selittämään mikä tämä tummaihoinen pikkutyttö hänen mukanaan on, nostaa esiin tiettyjä normeja ja ennakko-olettamuksia. Toisaalta rasismin ilmeneminen koulukiusaamisena oli itse asiassa aika tuttua, sillä jotakuinkin sama arsenaali oli ikätovereillani käytössä omana kouluaikanani. Kenties kaikki Toiseus todella ilmenee jotakuinkin samalla tavalla motivaatioiden vaihdellessa ja kontekstin tuodessa tilanteeseen joitain vivahteita ja variaatioita.
Mylläri oli muuten Suomen ensimmäinen tummaihoinen nainen asepalveluksessa.
