Luettu: 26.7.2008
The Poisonwood Bible (suom. Myrkkypuun siemen) on vaihteeksi erään lehtorin sivulauseessa mainitsema lukuvinkki. Koska kyseinen lehtori on kokemukseni mukaan erittäin lukenut, se että hän toteaa sen olleen tutkimuksen arvoinen on aika korkea meriitti allekirjoittaneelle. Joten etsin teoksen alkuperäisversion käsiini kesäksi ja luin sen läpi suurella mielenkiinnolla.
The Poisonwood Bible kuvaa nelilapsisen babtistisaarnaajan perheen lähetysmatkaa Belgian siirtomaahan, Kongoon, vuonna 1959. Vaimo Orleanna on kuin miehensä alainen, orja ja palvelija, joka pyrkii pitämään perheen ruokittuna ja terveenä sillä vähällä mitä hänellä on. Vanhin tytär, Rachel, on niin teini kuin olla evankelisaarnaajan tytär voi olla eikä ole ollenkaan innostunut lähtemään USAsta Afrikkaan. Kaksostytöt Adah ja Leah ovat kuin päivä ja yö: Leah palvoo sokeasti maata isänsä jalkojen alla, kun taas Adah on syntymäsairautensa johdosta liikuntarajoitteinen ja mykkä. Nuorimmainen, Ruth May, on vielä pieni eikä ota muutosta hanakasti vastaan, vaan on Pricen perheessä ensimmäinen joka saa kielimuurista huolimatta luotua yhteyden kongolaiskylän lapsiin. The Poisonwood Bible kuvaa Raamatun luvuin nimetyissä luvuissa, miten Pricen perhe muuntuu Afrikan maaperällä niinkuin heidän mukanaan tuomansa Sana ja siemenetkin.
Tarina on kerrottu saarnaajan vaimon ja neljän tyttären näkökulmista. Kaikki paitsi saarnaaja Nathan Price itse saavat siis kukin oman äänensä kuuluviin, myös mykkä Adah. The Poisonwood Bible on kenties yksi parhaimmista postkoloniaalisen kirjallisuuden tekstejä joita olen lukenut, vaikka se ei suoranaisesti postkolonialistiseen kirjallisuusperinteeseen lasketakaan Kingsolverin kansallisuuden takia. Subjektiivinen kertomustyyli kuvaa hyvin kunkin hahmon persoonallisuutta ja toimiikin mielestäni paremmin kuin perusnarratiivi. Toisin kuin olisi voinut kuvitella, Kingsolver ei suoranaisesti arvota yhdenkään hahmon tekemisiä millään tavalla eikä pyri sensaatiohakuisuuteen, vaikka epäilemättä valkoisen naisen ja mustan miehen liitto ei USAssa vieläkään ole kovin helppo sulattaa, tapahtui se sitten Afrikassa tai USAssa. Tämä on kirja, jonka aion ehdottomasti lukea myös suomennoksena sillä kääntäjällä on epäilemättä ollut omat ongelmakohtansa tiettyjen osien ja vivahteiden kääntämisessä.
Suosittelen.
