Luettu: 9.7.2008
Alkuperäinen nimi: One Flew over the Cuckoo's Nest
Käännös: Risto Lehmusoksa
Klassikon aika. Tässä tosin viehättää juuri se, että tarina sijoittuu yhteiskunnallisesti marginaalissa olevien valtakuntaan, mielisairaalaan. Tarinan hahmot vaan eivät ole ihan yhtä viehättäviä, mutta onneksi on hoitajia.
Kirja kertoo mielisairaalan (tai siis poliittisesti korrektisti ilmaistuna, psykiatrisen kuntoutuslaitoksen) toimintaa ja valtasuhteita. Erityisessä keskiössä on Päällikkö, kuuromykäksi ja muuten hulluksi väärin luultu intiaani, sairaalaan kirjan alussa saapuva muka-anarkistinen McMurphy ja yksikön pomo, hoitaja Ratched, jonka kanssa McMurphy on jatkuvasti tulilinjalla. McMurphy pyrkii todistelemaan miehuuttaan mitä käsittämättömimmin tavoin: naisilla retostelu kuuluu perusrepertoaariin, mutta lisäksi McMurphy yrittää kääntää osaston muut potilaat Ratchedia vastaan. Homma ei suju, ja McMurphy päättää tehdä ultimaalisen haistattelun: saatuaan selville siivoojana työskentelevän Päällikön oikean tilan he päättävät karata.
McMurphyn ongelma on aika selkeä: ei tarvitse olla psykologian ammattilainen huomatakseen, että se tyyppi ei sitten millään tajua lopettaa ajoissa, varsinkaan tapauksissa joita hän ei vaan voi voittaa. Lopetus muistuttaa väistämättä kreationistien ja IDioottien manerismeja: kun ei ole enää paukkuja niin juostaan pois ja huudetaan "MINÄ VOITIN!". Onneksi hoitaja Ratchedillä on ässä hihassa: estetään juoksu ja huuto. Pistäpä paremmaksi, McMurphy. Erästä ruotsalaisbändiä lainatakseni, "they say the definition of madness is doing the same thing and expecting a different result". Niinpä, McMurphy, niinpä.
PS: Pitää muistaa katsoa se elokuvaversiokin, nyt kun olen lukenut kirjan.
