Mark Twain: Matkakirjeitä Maasta

Luettu: 6.6.2008
Alkuperäinen nimi: Letters from the Earth
Käännös: Kristiina Kivivuori

Eräällä kurssilla saimme lukea Twainin Mysterious Stranger -tarinan. Teksti iski terävyydessään ja pilkassaan juuri oikeaan kohtaan, sillä kun törmäsin Matkakirjeisiin alessa, se oli pakko hankkia, etenkin kun takateksti kertoo, ettei edes Twain uskaltanut julkaista sitä eläessään. Kuulostaa lupaavalta ja vastinetta odotuksille tuli enemmän kuin uskalsin edes toivoa.
Kirjan perusidea on, että Lucifer/Saatana tulee osoittaneeksi kriittistä ja itsenäistä ajattelua, jonka rangaistukseksi Jumala karkottaa Saatanan yhdeksi taivaalliseksi päiväksi eli moneksi ihmisen vuodeksi taivaasta. Saatana päättää tutustua lähemmin kritiikkinsä kohteeseen, Jumalan empiiriseen kokeeseen, Maa-planeettaan ja sen asukkeihin. Matkakirjeitä Maasta koostuu Saatanan salaa kollegoilleen Mikaelille ja Gabrielille lähettämistä kirjeistä, joissa hän kuvaa menoa Maassa, sekä muista enemmän tai vähemmän mielikuvitteellisista kirjallisista lähteistä, kuten Eevan päiväkirjaotteista ja Kirjurienkelin viraston Anomusosaston dokumenteista. Annetaanpa parin allekirjoittaneen valikoiman lainauksen puhua puolestaan tämän teoksen syystä säilyä kirjahyllyssäni:

"[Hän oli] uskonut siihen [että ihminen on Jumalan jaloin luomus] löytämättä koko lajistaan ketään, joka olisi nauranut sille."

"Hän [ihminen] rukoilee ja luulee Luojan kuuntelevan."

"Hän [ihminen] luulee pääsevänsä taivaaseen -- eikä siinä [taivaassa] ole mitään, mille hän tosiaan antaa arvoa."

"Kirkossa kävijöitä on enemmän kuin niitä, jotka käyvät siellä halukkaasti."

"Kaikki kansat ylenkatsovat toisia kansoja. Kaikki kansat vieroksuvat muita kansoja." [Oma lisäys: Kaikki ihmiset ylenkatsovat kaikkia muita ihmisiä.]

"Siinä [Raamatussa] on jaloa runoutta, hiukan nokkelia satuja, hiukan veristä historiaa, hiukan hyvää moraalia, runsas aarreaitta rivouksia ja liki tuhat valhetta. Tämä Raamattu rakentuu etupäässä vanhempien raamattujen katkelmista, aikansa eläneiden ja raunioiksi murenneiden."

"Sillä sovinnaistavalla, jolla on säädyllisyyden väärä nimi, ei ole vakiintunutta mittapuuta eikä voikaan olla, koska se on luonnon ja järjen vastainen, siis einotekoinen ja kenen tahansa päähänpiston, kenen tahansa [oma lisäys: kenen tahansa *miehen*] sairaalloisen oikun varassa."

"Mutta sen sijaan että reilusti ja kunniallisesti jättäisi lain sen henkilön [naisen]
laadittavaksi, jolla on ylivoimisesti suurempi etu pelissä, tuo suunnaton sika [mies] laatiikin sen itse, hän, jolla ei ole mitään varteenotettavaa panosta pelissä!"

"Vuorisaarna ja ne Mooseksen neljännen ja viidennen kirjan luvut, joita olen tässä lainannut, pitäisi aina lukea saarnatuolista yhtäaikaa, silloin seurakunta saisi kaikinpuolisen kuvan Taivaallisesta isästämme."

"Tekopyhyys, kateus, häijyys, julmuus, kostonhimo, viettely, raiskaus, ryöstö, huijaus, tuhopoltto, kaksinnaiminen, aviorikos ja köyhien ja avuttomien kaikinpuolinen sorto ja nöyryyttäminen ovat olleet ja ovat vieläkin enemmän tai vähemmän yleisiä maailmassa, niin sivistyneiden kuin sivistymättömien kansojen
keskuudessa."

"Naisen ja miehen tasa-arvoisuutta ei yksikään kansa ole myöntänyt milloinkaan, ei muinoinen eikä nykyinen, ei sivistynyt eikä villi kansa."

"Se näet velvoittaa minut luopumaan siitä Darwinin teoriasta, että ihminen on kehittynyt alemmista eläimistä; minusta näyttää nyt ilmeiseltä, että se olisi kumottava uuden ja todemman teorian hyväksi, joka olisi nimeltään 'Ihmisen taantuminen korkeammista eläimistä'."

"Ihmisen ja korkeampien eläinten välinen ero: hän on ahne ja itara, ne eivät."

"Miehet pitävät haaremia, mutta se tapahtuu raa'an voiman turvin. Heidän etuoikeutensa on säädetty julmilla laeilla, joiden laatimisessa toisella sukupuolella ei ole ollut sananvaltaa."

"Ihminen on 'Naurava eläin'. -- Ei - ihminen on Punastuva eläin. Ja ainoa joka punastuu - tai jolla on siihen tarvetta."

"Kaikista eläimista ihminen on ainoa, joka on julma. Hän on ainoa, joka aiheuttaa toiselle tuskaa saadakseen siitä huvia."

"Korkeammat eläimet käyvät yksilöiden välisiä taisteluja, mutta eivät milloinkaan taistele järjestäytyneinä joukkoina. Ihminen on ainoa eläin, joka harrastaa Sotaa, tuota julmuuksien julmuutta."

"Hän [ihminen] on ainoa eläin, joka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ja katkaisee hänen kurkkunsa, ellei hänen teologiansa ole kohdallaan."

"Me emme kenties olekaan niin tärkeitä kuin olemme pitkin matkaa otaksuneet."