Luettu: 21.6.2008
Näin Cunninghamin romaaniin perustuvan leffan joku ilta YLEllä vahingossa. Virginia Woolfin ihailijana ja hänen itsemurhakirjeensä ulkoa osaavana olin tietysti aivan haltioissani. Ilmeisesti tämä 'elokuva ensin, kirja sitten' -metodi kaipaa uudelleenarviointia, sillä itse kirjaa lukiessani en päässyt millään irti siitä faktasta, että sen on kirjoittanut mies. Se ei vain oikein toimi.
The Hours (suomennettu nimellä Tunnit) kertoo kolmen eri aikoina eläneen naisen tarinan, jotka kaikki kietoutuvat Woolfin teokseen Rouva Dalloway. Virginia kirjoittaa teosta vaikean masennuksen kyseenalaisesti pätevöityneen lekurin pakottamana jossain Englannin maaseudulla (todellisuudessa Woolfin lääkäri pakotti tämän Oxfordiin -siis kaikista kaupungeista juuri kuuluisaan yliopistokaupunkiin ja tieteen kehtoon- ilman ainuttakaan kirjaa!); 1950-luvulla elävä kiltti aviovaimo hautoo täydellisyyden verhon takana ahdistuksessaan itsemurhaa ja lukee Rouva Dallowayta; 2000-luvulla Rouva Dalloway -lempinimellä varustettu nainen järjestää syöpää sairastavalle ystävälleen juhlia kuuluisan runopalkinnon myöntämisen kunniaksi.
Asetelma on mielenkiintoinen ja sen toteutus onnistunut. Lienee elokuvan syytä, etten pysty innostumaan kirjasta yhtä paljon. EHkäpä luen sen joskus toiste uudestaan ja löydän sieltä sen kipinän, mikä tällä kertaa jäi taustalle.
