Luettu: 17.8.2008
Arto Paasilinna on monen muun (mies)kirjailijan ohella yksi Suomen tunnetuimmista, klassikkoasemaansa pönkittävästä nykykirjailijasta. Koska en ole aiemmin Paasilinnaa lukenut, päätin korjata aukkoni sivistyksessä Hirttämättömien lurjusten yrttitarhalla, pelkän nimen perusteella valikoitu. Kävi kuitenkin ilmi, ettei kyseistä teosta löydy kirjastosta (?!), joten päädyin toiseksi kiinnostavimpaan nimikkeeseen, Hurmaavaan joukkoitsemurhaan.
Hurmaavan joukkoitsemurhan punainen lanka on eri puolelta Suomea yhteen kerääntynyt joukko, joiden yhdistävänä tekijänä on halu vaihtelevista syistä tappaa itsensä: toiselta meni yritys alta, toinen on väkivaltaisessa avioliitossa ja saanut vihdoin tarpeekseen, kolmannella menee muuten vain huonosti. Lehti-ilmoituksen perusteella karsittu parikymmenpäinen joukko päättää ottaa henkensä porukalla ja sitä ennen sopii paitsi haistatella pomolle, myös reissata linja-autolla pitkin Suomea ja muualla rellestämässä.
Hurmaava joukkomurha oli ihan mielenkiintoinen pala ja se oli helppolukuista. Henkilöhahmoja oli niin paljon, että väistämättäkin joistakin tuli lähinnä statisteja Top 10 -hahmoille. Jääkin mietittäväksi, olisiko pienempi hahmoluku ollut parempi ratkaisu, etenkin jos toisessa ääripäässä olisi kaikkien hahmojen syvällinen käsittely. Lopetuskaan ei oikein mennyt niinkuin omasta mielestä olisi pitänyt, mutta toisaalta se on ollut Paasilinnan ratkaisu. Ihan kiva kipale eikä se ainakaan saa muita Paasilinnoja kavahtamaan, joskaan ei välttämättä kauhean voimakkaasti aja niitä muita lukemaankaan (paitsi sen yltiömielenkiintoisella otsikolla varustetun Hirttämättömien lurjusten yrttitarhan). Positiivinen plusmiinusnolla.
