Luettu: 4.9.2008
Uuden lukuvuoden alkajaisiksi tuli taas tavattua yliopiston uutta opinto-opasta. Pääaineen syventävissä opinnoissa silmiin pisti mielenkiintoinen opus: Suomen vähemmistökulttuureja käsittelevän kurssin koekirjana oli -ihan aikuisten oikeasti kurssikirjana!- Uutisvuodosta tutun Peter Nymanin teos suomenruotsalaisista, ihanan itseironista nimeä kantava Ankkalammikko.
Ankkalammikko syväluotaa suomenruotsalaista kulttuuria, erityisesti suhteessa suomenkieliseen valtaväestöön, sen kulttuuriin ja olettamuksiin svensktalande bättre folkista. Nyman analysoi kulttuuriaan kaikkea kielen, RKP:n, snapsilaulujen ja onnellisuusmittareiden väliltä. Mikä parhainta, hän kirjoittaa hauskasti, ironisesti ja osuvasti.
En yleensä lue ylimääräisiä kurssikirjoja, mutta Ankkalammikko oli aivan pakollinen, eikä siinä sitä paitsi ollut täytelukuja. Hyvä kun muuten päivittivät kirjalistan, edellisvuoden kurssikirja suomenruotsalaisista oli kuivaa numerotilastoja sisältävä kirja 1080-luvulta. Kyseinen kurssi ei kuulu omaan opintosuunnitelmaani, mutta Nymania olisi ollut ilo tenttiin lukea. Kyllä, snapsilaulut ovat meille aika omituisenkuuloisia. Sitsitkin opiskelijat ovat omineet saadakseen taas yhden syyn lisää vetää pää täyteen. Mutta ainakin suomenruotsalaisten olemassaolo palvelee yhtä suomenkielisten suomalaisten peruspiirrettä: inhoon käärittyä kateutta. Helan går ja silleen.
