Luettu: 22.8.2008
Alkuperäinen nimi: Une Mort Trés Douce
Käännös: Outi Kasurinen-Badji
Teki de Beauvoiria mieli. Kirjailijan omaelämänkerran jatkamiseen ei kuitenkaan ollut tarpeeksi aikaa syventyä, joten lähdin itsenäisemmällä tarinalla matkaan.
Lempeä kuolema on Simone de Beauvoir äidin Françoise de Beauvoirin ei niin lempeästä matkasta kuolemaan, joka alkaa kun hän 77-vuotiaana kaatuu ja päätyy sairaalaan. Sairaalassa Françoisilla todetaan syöpä. Äiti leikataan, mutta vaikka itse operaatio sujuukin hyvin, mikään muu ei suju ja jonkun ajan kuluttua Françoise kuolee.
Simone de Beauvoir kertoo äitinsä taustoja takaumien kautta, ja niistä käy selville ettei Françoise olekaan ihan sellainen kuin alun kuvauksen (ja de Beauvoirin omaelämänkerran) kautta luulin. Se muistuttaa -ehkä ikävästikin- että sääntö pätee myös omaan äitiini. De Beauvoir käsittelee myös eutanasian ja kivunlievityksen riittämättömyyden ongelmia, jotka ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Itse tulen varmaankin lukemaan tämän uudelleen jossain vaiheessa, mutta suosittelen tätä myös muille, vaikka eksistentiaalinen logiikka saattaakin asiaa tuntemattomalle olla hieman hankala. On se kuitenkin sen arvoista, koska kaikilla meistä on jonkinlaiset vanhemmat ja kaikki kuolevat.
