Luettu: 27.9.2008
Hemingwayn The Old Man and the Sea (suom. Vanhus ja meri) on vaihteeksi klassikkolistalta.
The Old Man and the Sea kuvaa nimensä mukaisesti vanhan kalastajan elämää. Syötti ei käy, toisin kuin nuoremmilla kalastajilla, eikä voimiakaan enää riitä. Koska kalaa ei tule, ei ole mitään millä maksaa nuorelle apulaiselle palkaa, ja elämän runtelema kalastaja päättää lähteä yksin kalaan. Päivän aikana vanhus päätyy tavallisen alueensa ulkopuolelle ja koukkuun iskee monien kalastajien tarvikkeita tuhonnut suuri kala. Kala on voimakas, mutta niin on koukku, laiva ja kapteenikin, joten alkaa päiviä kestävä väsytystaistelu. Päätös ei ole erityisen hohdokas kummallekaan osapuolelle.
The Old Man and the Sea on epävirallisesti syy Hemingwayn Nobel-voittoon vuonna 1954. Kriitikoiden mukaan teos pyyhki viimeisenkin epäilyksen Hemingway kirjallisesta suuruudesta, mutta henkilökohtaisesti -ilman sen syvempiä analyyseja kirjallisuuden historiaan ja Hemingwayn muuhun tuotantoon jne.- teos jätti sangen välinpitämättömäksi. Tarinan ja erityisesti päätöksen melankolia heijastellee Hemingwayn omia tuntemuksia ja tähän pessimismiin on helppo yhtyä, mutta sen tarkempaa valaistusta en kokenut, en lukiessa enkä sen jälkeen. Pitänee lukea muuta Hemingwayn tuotantoa, kenties aikaisempaa.
