Luettu: 22.9.2008
Hienoa; ensimmäinen luento tänä lukuvuonna ja heti pitää lukea luennoitsijan esimerkkinään käyttämä kirja, pöydällähän ei tokikaan ollut vielä tarpeeksi luettavia kirjoja. The Collector (suom. Neitoperho) oli havainnollistavana esimerkkinä kertojan luotettavuusasteen määrittämiseksi. Reidar Palmgrenin Jalat edellä olisi kotimaisista erinomainen esimerkki saman havainnollistamiseen, mutta siitä vajaan vuoden päästä lisää.
The Collector kertoo Fredrick Cleggistä, hiljaisesta ja sosiaalisesti kyvyttömästä työläismiehestä, joka voittaa lotossa ja saa päähänsä voittaa ihastuksensa -ja pakkomielteensä- kohteen, yläluokkaisen taideopiskelija Mirandan, rakkauden. Fredrick kidnappaa Mirandan ja pitää tätä vankinaan maalaistalonsa äänieristetyssä kellarissa. Fredrick -tai Ferdinand, kuten hän itse nimensä väittää olevan, tai Caliban kuten Miranda häntä kutsuu- sanoo pitävänsä Mirandan luonaan vain kuukauden ja päästävän hänet sitten vapaaksi. Kuukausi venyy, ja tekosyitä löytyy.
Tarina kerrotaan kolmessa osassa, vuorotellen Cleggin ja Mirandan kuvaamana. Tämä todellakin kuvaa hyvin sitä miten eri tavoin saman tilanteen voi nähdä: Clegg pitää tekoaan järkevänä, Miranda -ymmärrettävistä syistä- ei jaa tätä näkemystä. Shakespearen näytelmä The Tempest (suom. Myrsky) on selvästikin läsnä usealla eri tasolla: Miranda on yksi Myrskyn päähenkilöistä, Ferdinand prinssi, johon Miranda rakastuu, ja Caliban saaren hirviö. Toinen vallitseva elementti on selkeästi eristys: saarella fyysinen, The Collectorissa fyysinen että psyykinen. Yksi mielenkiintoisimmista osista The Collectorissa on kriminologisen escalation-termin käytäntö. Yleensähän dekkarit kertovat murhaajista, yhä useammin nimenomaan sarjamurhaajista. Dekkareissa tiedetään, että murhaajan tekotapa voi muuttua, "kehittyä" esimerkiksi salaisesta julkiseksi. Tämä muutos on kuitenkin kuvauksen kohteena aina murhissa; se, miten murhaajasta tuli murhaaja on huomattu yleensä vain sivulauseessa. The Collector kertoo salakavalasti tästä vaiheesta: miten tossukasta tulee sieppaaja, miten hän kehittyy sieppaajasta murhaajaksi ja mitä ilmeisimmin sarjamurhaajaksi.
The Collector on ainakin Wikipedian mukaan jonkinlainen kulttiteos: kirja, jonka perusteella jotkut ovat perustelleet omat tekonsa, tai ottaneet siitä mallia. En ollut tästä tietoinen kirjkan lukemisen aikaan, joten tämä aspekti on vieras, mutta hyvähän se on tietää, mikäli luen sen joskus uudelleen. The Collectorista on tehty myös elokuvaversio; täytyy katsoa, jos joskus tulee vastaan.
