Luettu: 5.4.2009
Alkuperäinen nimi: A Mathematician's Apology
Käännös: Kimmo Pietiläinen
Päädyin kääntämään Matemaatikon apologiaa käsittelevää artikkelia, ja yleisen ymmärryksen vuoksi -etten kääntäisi vain toisen sanoja vaan ymmärtäisin kaikki merkitykset niiden takana- päätin lukea matematiikan klassikoksikin tituleerattua lyhyttä teosta. En ollut suuremmin yllättynyt todetessani Matematiikon Apologian olevan Terra Cognitan kirja.
Matemaatikon apologiassa brittimatemaatikko G.H. Hardy esittää puolustuspuheenvuoronsa matematiikan alalle. Esipuheessa Hardyn kollega ylistää Apologian ja Hardyn maasta taivaaseen, mutta itse esseekokoelma on neutraaliudestaan huolimatta intohimoinen. Esseissään pureudutaan muun muassa matematiikan kauneuteen (ja verrataan sitä runouteen ja maalaustaiteeseen), puhtaan eli soveltamattoman matematiikan ylemmyyteen, ja filosofiaansa matematiikan tarkoituksesta tuottaa uusia teoreemoja ja todistuksia, ei keksiä uusia sovellutuksia sodankäyntiin.
Koska Apologia julkaistiin 1940, osa sen esittämistä perusteluista muun muassa matematiikan vaarattomuudelle eivät viiden vuoden jälkeisten ydinpommien jälkeen enää toiminut, mutta yleisesti ottaen perustelut toimivat. Hardy käsittelee esseissään matematiikkaa monelta kulmalta raikkaan loogisesti. Apologiasta näkee myös Hardyn rakastavan alaansa, vaikkei se elinkeinoelämälle suoraa hyötyä tuokaan. Osin Hardyn tekstiä voisi suoraan käyttää puolustuksena mille tahansa alalle, jota kylterit ja teekkarit karsastavat alenpiarvoisena rahan tuhlauksena, jonka tuottavuutta yhteiskunnalle ja erityisesti markkinavoimille ei voi laskea euroin. Hardyn sanoihin päättääkseni: "Kaikkein kauneinta matematiikkaa on se, jolla ei ollut mitään sovellutusta ulkopuolisessa maailmassa". Tällä ajatuksella on hyvä jatkaa humanistina.
