Luettu: 4.10.2008
Lukukauden ensimmäinen kaunokirjallinen kurssia varten. Tarkoituksena on syventyä scifin ihmeelliseen maailmaan oikein kahden teoksen kautta. Linnunradan käsikirja on tullut luettua sekä suomeksi että alkukielellä, joten toisen tulee olla jokin klassikoksi luokiteltava teos. Ja täksi teokseksi pääsi Wellsin klassikko The War of the Worlds (suom. Maailmojen sota).
Kuten suurin osa varmaan tietää kirjaa lukemattakin, The Warin punainen lanka on marsilaisten hyökkäys Maahan, tarkalleen ottaen viktoriaanisen ajan Englantiin ja Lontooseen. Nimeltä mainitsematon toimittaja yrittää löytää kaaoksesta vaimonsa ja veljensä, ja todistaa siinä samalla marsilaisten voittamatonta kulkua läpi englantilaisen maaseudun kohti maailman ydintä, Lontoota.
Juuri tämän takia pidän scifistä: se kertoo meistä itsekeskeisistä bipodeista, ihmisistä, paljon tarkemmin kuin realistiset kuvaukset. Kenties se johtuu siitä, että saamme tarkastella omaa pahuuttamme kauempaa, projisoida sen hirviöihin ja Muihin (ja sitä Wells epäilemättä tekstillään kuvaa, sillä toimittaja kuvaa useaankin otteeseen vertaa marsilaisten suhtautumista ihmisiin samanlaiseksi kuin ihmisten suhtautumista eläimiin ja toisiin ihmisiin). Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä The War of the Worldsissä on ehdottomasti se, että se on kirjoitettu ennen maailmansotia. Vaikka Wellsin romaanissa Maahan hyökkäsivätkin silloin pinnalla olleet oletetut marsilaiset (kts. Carl Saganin The Demon-Haunted Worldin luku 3), sitä voinee pitää eräänlaisena kuvauksena tulevien kauhujen muhinoinnille Maassa.
