Val McDermid: The Mermaids Singing

Luettu: 15.9.2008

Olen tutustunut McDermidiin varmaankin pitkälti samalla tavalla kuin suurin osa ei-dekkaristeista ei-briteistä, McDermidin kirjoihin ja hahmoihin perustuvan brittiläissarjan 'Murha mielessä' kautta. Itse asiassa ensikosketukseni sarjaan oli jonkun jakson lopetus, Tony Hill kävelemässä vakavasti kohti kameraa (muistan ajatelleeni, etten ole koskaan nähnyt ketään, jolla olisi noin vaaleansiniset silmät). Löysin kuitenkin varhaisemmat kaudet DVD-alesta, ja sarjan vakuutettua etsin McDermidin kirjat käsiini. The Mermaids Singing (suom. Piinapenkki) on niistä ensimmäinen.

Tarina on ensimmäinen Hill/Jordan-sarjassa, eli se kuvaa psykologi-profiloija Anthony "Tony" Hillin ja Bradfieldin rikosjaoksen pääetsivä Carol Jordanin pyrkimystä saada kiinni kaupungin miehiä lahtaava sarjamurhaaja. Provopisteitä McDermid kerää homoteemalla: murhaaja jättää uhrinsa paikallisen homokortteerin varjoihin eikä aikaakaan kun kaupungin mahtavimmat päättelevät murhaajan olevan inkvisition kidutusmenetelmistä kiinnostunut homomies. Ja tällähän mässäillään kuten kunnon heteropoliisivoimien kuuluukin. Ja metsään mennään.

McDermid on itse julkilesbo, joten hän saa luvan leikkiä LGBTeeman kanssa miten haluaa. McDermid tekee saman kuin Lionel Shriver Poikani Kevinissä: hän ei pyri piilottelemaan murhaajaa, vaan iskee murhaajan kylmästi lukijan kasvoille heti ensimmäisellä sivulla, joka on sivu murhaajan päiväkirjasta (söpöä, eikö olekin?). Tällä tekniikalla McDermid välttää lisäksi pahimman kuopan, jonka takia en dekkareista yleensä innostu: joko murhaajan piilottelu epäonnistuu pahemman kerran tai sitten lopussa selviää, että murhaaja onkin joku täysin outo tyyppi, joka on mainittu kirjassa aiemmin korkeintaan kerran, silloinkin sivulauseessa. Lisäksi lukijan ei tarvitse niellä kaikkea, mitä päähenkilöt murhaajasta päättelevät vaan saa muodostaa hänestä ihan oman kuvan omilla perusteillaan; toinen kuoppa dekkarikirjallisuudessa: valmiiksi pureskellut absoluuttiset totuudet. McDermid teki sen, mitä kukaan ei aiemmin ole pystynyt tekemään: saanut minut kiinnostumaan dekkareista. Tätä lisää, ehdottomasti!