Luettu: 8.9.2008
Mike Pohjola oli Maria!ssa haastateltavana ja tyyppi oli sen verran hauska ("Putosin puusta, mutten vahingoittunut, joten päättelin olevani uudelleensyntynyt Jeesus") ja mielenkiintoinen (meikkaava mies on aina plussaa), että piti käydä hakemassa Kadonneet kyyneleet kirjastosta heti seuraavana päivänä aamusta ennen kuin joku toinen ehtii ensin. Kirja löytyi nuorten osastolta, mikä rajaa potentiaalista lukijajoukkoa liikaa, mutta olkoon.
Kadonneet kyyneleet kertoo 13-vuotiaasta Roosasta, jolle elämä ei hymyile: isä on kuollut, äidin mielenkiinnon kohteisiin tytär ei kuulu, ja mielenterveys ei kestä tätä kaikkea. Roosan tarinan mukana kulkee fantasiamainen tarina miniatyyrimaailmasta, jossa omenapuun saarta uhkaa vedenpaisumus. Punakanelin täytyy lähteä rakkaasta puustaan outoon maailmaan pelastaakseen kotinsa. Maailman ulkopuolisen viisaan ystävän apua tarvittaisiin, mutta ystävää ei kuitenkaan ole näkynyt pitkään aikaan.
Fantasia kirjallisuudenlajina on minulle outo, joten tyydyn mukailemaan asiaan enemmän vihkiytynyttä* toteamusta siitä, että vaikka Kadonneet kyyneleet meneekin ajoittain fantasialle tyypillisiä polkuja, se tekee omia mielenkiintoisia ja odottamattomia käännöksiä. Omaan vaikutelmaan palatakseni: ilmeisesti Pohjolan roolipeliharrastus on tuottanut hedelmää, se kun edellyttää täysin erilaisen olennon sielunmaisemaan ja ajatustapaan samaistumista, empatiakykyä. (Ehkäpä tämän empatiakyvyn vahvistumisen takia fundikset vihaavat roolipelejä ja larppaamista, se kun saattaisi mahdollistaa ihmisten kykyä tulla toistensa kanssa toimeen muutenkin kuin veitsin, asein ja ydinpommein varustettuina.) En osaa nimetä ketään toista mieskirjoittajaa, joka olisi minusta -naisena- pystynyt kirjoittamaan naispäähenkilön -siis vähemmistön näkökulmasta- uskottavasti. Pohjola onnistuu tässä erinomaisesti, ja onpa siinä sivussa kehittänyt paitsi mielenkiintoisen juonen ja kirjoitustavan tälle juonelle. Pohjolalle täydet propsit; se vaati aika helvetisti saada allekirjoittanut itkemään (vain Rowling tapettuaan Kalkaroksen, ja Adams "tapettuaan" Marvinin ovat tähän aiemmin pystyneet).
Odotan mielenkiinnolla Pohjolan kirjallisen uran kehitystä.
----
* http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kadonneet-kyyneleet/
