Luettu: 28.12.2008
Ja näin joululomalla kävi taas niin ikävästi, että oma matkalukeminen loppui kesken ja piti käydä pihistämässä tädin kirjahyllystä lisälukemista. Koska kyseinen täti on suomalaisen dekkarin asiantuntija ja myös kirjahylly kuvastaa tätä, päädyin valitsemaan Outi Pakkasen, Reijo Mäen ja Seppo Jokisen välillä. Reijo Mäkeä olen joskus lukiossa lukenut (Pitkän lounaan, tarkalleen ottaen, Nuori Aleksis -kilpailua varten) ja Pakkasen kirjat tuppasivat olemaan paksuja pokkareita, joten päädyin tädin juuri joululahjaksi saamaan Kuka sellaista tekisi -teokseen.
Kuka sellaista tekisi on Seppo Jokisen Sakari Koskinen -sarjan 13. osa. Ensin löytyy yksi rappioalkoholisti tien varresta, sitten toinen. Komisario Koskinen päättelee, että joku on ottanut asiakseen harventaa Hervannan deegupopulaatiota. Mutta eiväthän juopot aiheuta juurikaan häiriötä, joten kuka sellaista tekisi ja miksi?
Myönnän, etten odottanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Toisin sanoen ennakkoluulona oli, että kirja kuuluu jompaan kumpaan huonojen dekkareiden kastissa: 1) loppuratkaisu on helppo päätellä jo kirjan alkupuolella ja lopun kirjaa märehtii sitä, miten typeriä ja sokeita päähenkilöt voivatkin olla, tai 2) murhaaja onkin joku täysin ulkopuolinen, joka on mainittu ensimmäisen luvun aikana korkeintaan kerran sivulauseessa. Oli mukava yllätys, että Kuka sellaista tekisi ei kuulunut kumpaankaan kategoriaan, muttei toisaalta tarjonnut syväluotaavia osuuksia tappajan päiväkirjaan tai mieleen á la Val McDermid. Plussaa Jokiselle siitä, vaikkakin tädin luettua kirjan kävi ilmi, että Kuka sellaista tekisi ei liene kaikkein edustavin otos Jokisen kirjoitustyylistä. Ehkäpä tutustun joskus aikaisempiinkin Koskis-romaaneihin tarkemman kuvan saadakseni. Tai sitten voisin yrittää pitää lukulistasta kiinni.
