Tutustuin Kushneriin nähtyäni HBO:n all-star minisarjan tästä näytelmästä. Itse asiassa kahdesta, sillä Angels in America jakautui alun perin kahteen osaan, Millenium Aprroaches (I) ja Perestroika (II). En ole kovin tarkkaan perehtynyt dramatologisiin seikkoihin ja muihin näytelmille olennaisiin erityisseikkoihin, joten en edes yritä sopottaa niistä mitään. Sen verran voin kuitenkin nostaa kulmakarvaani mainitakseni näytelmän, jos nyt ei harvinaisesta niin ainakin epätavallisesta ratkaisusta roolijakoon.
Näyttelijä 1 esittää Roy M. Cohnia ja kummitusta; näyttelijä 2 esittää enkeliä, sairaanhoitajaa, kiinteistövälittäjää ja koditonta; näyttelijä 3 esittää mormoniäitiä, rabbia, lääkäriä ja Ethel Rosenbergiä; jne.
Angels in America sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle, New Yorkiin, jossa useamman ihmisen -ja yli-ihmisen- polut risteytyvät odottamattomalla tavalla muun maailman jatkaessa ympärillä 80-luvun tapaan. Homopariskunta Priorin ja Louisin suhde joutuu koetukselle, kun Priorilla todetaan AIDS. Priorin elämä keikahtaa lisää, kun enkeli saapuu ilmoittamaan hänen olevan profeetta. Priorin pimahtaessa Louis tutustuu naimisissa olevaan mormonihomo Josephiin, asianajaja Roy Cohnin (hahmo perustuu oikeaan, samannimiseen asianajajaan) avustajaan. Kaappihomo Cohn saa diagnoosin: hänellä on AIDS. Sairauden edetessä Royta saapuu piinaamaan kummitus menneisyydestä. Royn hoitaja Belize on entinen drag queen ja Joen ystävä ja ennen kaikkea Josephin mielenterveysongelmaisen vaimo Harperin mielikuvitusystävä.
Hahmoja on Angels in Americassa paljon ja se edellyttää lukijalta tiettyä tarkkaavaisuutta. HBO:n TV-versiossa kokee odottamattomia dejá vù -hetkiä saman näyttelijän ilmestyessä ruudulle eri roolissa, ellei tiedä Kushnerin roolijakoa. HBO ei itse asiassa pysynyt ihan 100-prosenttisesti Kushnerin roolijaossa (Roy Cohnia esittävä Al Pacino esitti vain Roy Cohnia), mutta se nyt ei kuulu tähän. Kushner kirjoittaa 80-luvulla homopiirejä ravistelleesta AIDS-epidemiasta yllättävän hauskasti ja lisäksi plussaa tulee toimivasta dialogista. En muista aiemmin nauttineeni näytelmän lukemisesta näin paljoa, saatika nauraneeni ääneen niin montaa kertaa (erityisesti Priorin ja enkelin sanailuille). Nautittavaa luettavaa, vaikkei näytelmistä kirjallisuuden lajina erityisesti pitäisikään.
