Luettu: 30.6.2009
Eppu Nuotio-/Pii Marin -kimara jatkuu. Tällä kertaa käsittelyssä Marin-sarjan neljäs osa, jota piti kytätä kirjastossa joka päivä, ettei vain joku toinen pelmahda kirjaston dekkariosastolle ennen minua.
Varjossa päiväkotilapset löytävät rannalta mutiloidun morsiamen ruumiin. Murhattu nainen on juuri kristityn kanssa naimisiin mennyt muslimi naistutkija, ja poliisi pitää tapausta selvänä häpeämurhana. Toimittajamme Pii Marin järkyttyy tapauksesta ja alkaa tutkia tapausts omin nokkinensa. Samalla hän yrittää selvittää päätään päättyneestä suhteestaan rikospoliisi Juha Heinoon.
Varjo toimii edeltäjiään paljon paremmin. Erityisesti pidin yhteiskunnallisesta aihevalinnasta; virallisia häpeämurhia ei Suomessa ole vielä tapahtunut, mutta epävirallisesti kyllä ja niiden putkahtaminen mediaan on lähinnä ajan ja konseksuksen tason kysymys. Nuotio nostaa kissan pöydälle, mille onkin jo korkea aika. Liian moni korkean tason poliitikko väistää muslimien maahanmuuttajanaisien kokeman väkivallan (fyysinen ja psyykinen) kokonaan, sillä nykynormi on ilmeisesti se ettei muslimeja ja islamia saa kritisoida. YK:n taannoinen pikku päätöslauselma ei auta asiaa pätkän vertaa. Siksi onkin aivan mahtavaa, että jollakulla on edelleen selkärankaa olla kriittinen silloin, kun sille ihmisoikeuksien -uskonto saa tulla listalla vain sen jälkeen, mieluusti piiiiitkän listan lopussa- valossa on paikkansa. Mikäli Pii Marineja tulee lisää, luen ne vaikka silkasta kunnioituksesta Eppu Nuotiota kohtaan.
Kannattaa muuten käyttää vartti kuunnellakseen Nuotion haastattelu YLEn Areenassa (linkki alla), jossa hän selvittää monia asioita ja taustoja Varjon takana.
-----
Varjo muualla:
Helsingin Sanomat
YLEn Aamun kirjassa Eppu Nuotio ja Varjo (video)
Keskisuomalainen
