Luettu: 30.6.2009
Pottereiden julkisuus sai aikaan odottamattoman ilmiön: ihmiset kiinnostuivat Jaana Kapari-Jatan kautta ennen hämäräksi jääneestä käätäjän ammatista. Kirjat eivät sittenkään kääntyneet itsellään, vaan joku käytti siihen paljon aikaa ja energiaa. Pottereiden loputtua Kapari-Jatta julkaisi suurelle yleisölle suunnatun kirjan kääntämisestä. Tämä on tietääkseni lajissaan ensimmäinen Suomessa, tai ainakin se on eniten huomiota ja ostajia saanut kirja. Oli jo aikakin.
Pollomuhku ja Posityyhtynen on useista lyhyistä esseistä koostuva kirja kääntämisestä, ja nimenomaan Harry Pottereiden kääntämisestä ja niiden julkaisuun liittyvästä prosesseista. Kukin essee vastaan yhteen (tai useampaan) Kapari-Jatalle oikeasti esitettyyn kysymykseen. Lukija oppii tiettyjen Potter-universumin uudissanojen taustoja sekä käännösprosessista ja muusta siihen liittyvästä paljon: kaiken, mitä kirjan nimilehdellä olevan kääntäjän nimen takana oikeastaan on.
Pollomuhku ja Posityyhtynen oli nopeaa luettavaa, mutta ajatuksia herättävää. Se valaisi paljon ilman luovuuden geeniä syntyneelle, miten Kapari-Jatta käytännössä Potteriden uudissanoja kehitti, ja millaisen määrän rakkautta ja ymmärrystä tekstien mahdollisista tasoista se edellyttää. Tämän luettuani moni Pottereiden käännöksissä ihmettänyt asia selvisi. Nyt haluan lukea Potterit uudelleen alusta asti suomeksi, nähden käännöksissä asioita joita en olisi Kapari-Jatan kirjaa lukematta tullut ajatelleeksikaan (esim. Oljon nimi; en huomannut sen alkuperäisnimen Kreacher olen fonologisesti synonyyminen 'creature'-sanan kanssa!), vaikka kääntäjä olen itsekin. Kapari-Jatan kehut kääntäjänä eivät ole selvästikään perusteetta.
-----
Pollomuhku ja Posityyhtynen muualla:
Helsingin Sanomat
Karjalainen
Seikkailuja kirjamaassa -blogi
