Luettu: 19.4.2009
Alkuperäinen nimi: 鍵/Kagi
Käännös: Tuomas Anhava (suomennettu Howard Hibbetin englanninnoksesta The Key)
Pitkästä aikaa klassikkoja, tällä kertaa Keltaisen kirjaston valikoimasta. Erityishuomio valinnassa oli nimenomaan japanilaisen kirjallisuuden klassikot, sitä kun tulee luettua aivan liian vähän, joskaan käännöksiäkään ei ole ihan venäläisklassikoiden määrää.
Avain kuvaa vanhan japanilaispariskunnan edesottamuksia luottamuksen ja seksuaalisuuden saralla. Tarinaa kerrotaan molempien, sekä aviomiehen että vaimon päiväkirjamerkintöjen kautta. Pariskunnan elämä on rutiinia rutiinin perään, näin myös tarinan keskiössä oleva seksielämä. Tilanne muuttuu, kun vaimo kilahtaa miehen nuoreen kollegaan ja saa sen johdosta kohtauksen. Kohtaus muuttaa molempien elämän: mies saa kiksejä ottaessaan ennen vain pimeydessä kohdanneesta vaimostaan alastonkuvia, vaimo -kuumehoureissaan tai täysin tajuissaan kuumehoureista esittäen- huokailee kollegan nimeä, mikä ajaa miehen aivan uusiin seksuaalisiin suorituksiin. Mies päättää ottaa tilanteesta kaiken kierouden irti: hän päättää ajaa vaimonsa uskottomuuteen tuon kollegansa kanssa. Kaiken keskellä pariskunnan tytär yrittää tutustua isänsä kollegaan, ja lopputulos on jotain aivan muuta kuin mies alussa oli kuvitellut.
Ensimmäinen huomio Avainta lukiessa tuli hauskuus. En kuvitellut, että tällaisen kirjan juoni voisi olla hauska! Erityisesti Tanizakin rakenneratkaisu edesauttoi tätä tilannetta: kumpikin osapuolista kirjoittaa päiväkirjaa, kuvaavat niissä kuinka monin tavoin he merkitsevät kirjansa talosta poistuessaan nähdäkseen onko toinen sitä lukenut, ja kuinka he kirjoittavat melkeinpä fiktiota olettaessaan toisen tekstiään lukevan. Toisaalta se on hieman surullista; on se surullista, kun aviopuolisot eivät kykene puhumaan toisilleen suoraan asioiden oikeilla nimillä. Erityisesti tämä kalvaa kaksikon rutiinipanoa: lähetyssaarnaajaa valot pimeinä, jossa mies kiinnittäisi huomiota mikäli vaimo liikahtaisi tai inahtaisikaan alla. Lopputulos hellii sisäistä feministiäni: juuri näin!
