Luettu: 20.4.2009
Alkuperäinen nimi: Candide
Käännös: J.A. Hollo
Lisää klassikoita listalle. Tällä kertaa vuorossa oli Valistuksen ajan ranskalaisfilosofi Voltaire, jonka sarkastista sitaateista olen aina pitänyt, ja sarkastinen satiiri Candidekin on.
Candide on kirjan naiivi päähenkilö, jonka opettaja Pangloss on sanonut kaiken olevan perimmäisiltä syiltään hyvää. Tässä mielentilassa lapsellinen Candide ajetaan pois aristokraattinsa linnasta jäätyään kiinni viattomasta mutta selvän seksuaalisesta kohtaamisesta aristokraatin tyttären, Kunegunden, kanssa. Candide aloittaa pitkän matkan todellisessa maailmassa ja käytyään läpi lähes kaiken pahan, mitä ihmiselle voi kohdata (omakohtaisesti tai Candidelle läheisien ihmisten kautta), hän on edelleen optimistinen ja uskoo kaikkien ja kaiken olevan hyvää.
No, sanottakoon että Candiden satiiri ilmeisen vajavaisten historian tietojeni takia meni ajoittain kaukaa ohi. Toisaalta pystyin kyllä näkemään sosiaaliluokkia ja uskontoa vastaan kohdatun satiirin (ne eivät ilmeisesti muutamassa sadassa vuodessa muutu). Candide saattaa olla satiiri, mutta tiettyjen asioiden kuvaus kuvastaa pelottavan hyvin asennetta, joka joillain ihmisillä tänään on ja ovat siinä hyvin tosissaan. Ja se on kaikkein pelottavinta.
