Luettu: 18.4.2009
Ja taas. Mukana oleva kirja loppui taas kesken ja piti käväistä tädin kirjahyllyllä. Tällä kertaa mukaan tarttui tädin ylistämä Outi Pakkanen, teosvalinta tapahtui kannen perusteella (pastellinvihreä tausta ja kulmassa kalla).
Kuolema käy jatkoilla kuvaa menestyvän romanssikirjailija Laura Halonen pitää syntymäpäiväjuhlat. Juhlia valmistellaan assarin kanssa pitkään ja hartaasti, ja juhliin saapuu niin romaanien kansien suunnittelija, ex-mies uuden puolisonsa kanssa, Lauraan kilahtanut toimittaja kuin tuttavia menneisyydestä. Juhlista lähdetään jatkoille ja jatkoja seuraavana päivänä Laura löytyy kotoaan kuolleena. Jatkoilla heitä oli seitsemän; kuka on vastuussa Lauran murskatusta kallosta ja miksi?
Kuolema käy jatkoilla on siitä outo dekkari, että puoli suhteellisen paksusta pokkarista käytetään henkilöhahmojen esittelyyn juonen siitä sen kummemmin kehittymättä. Vasta puolenvälin jälkeen päästään juhliin ja siitä eteenpäin pikkuhiljaa itse jatkoille. Neljänneksen kirjasta ollessa jäljellä saadaan vihdoin Laura hengiltä ja juonta eteenpäin dekkarigenren saralla. Kansi oli kaunis, mutta itse teksti ei erityisemmin nappaa. Dekkareille tässä on aina korkea kynnys ylitettäväksi, ja juonen mielenkiintoisuus ei olisi haitaksi. Bilehile Harlequin-kirjailijan alkoholin ja testosteronin huuruiset synttärit eivät tähän kategoriaan kuulu. Koska en myöskään osaa arvostaa Helsingin kuulemma tarkkaa ja kaikin puoli ylistettävää kaupunkikuvausta, tämä aspekti jää arvoitukseksi. Ehdoton miinus tulee kuvittajan loputtomilta tuntuvista reseptiluetteloista. Myönnän negatiivisuuden olevan lähtöisin minulle sopimattomasta juonesta, joten annan Pakkaselle vielä toisen mahdollisuuden.
