Luettu: 15.4.2009
Koska Canthin Työmiehen vaimo teki niin suuren vaikutuksen, etsin kirjastosta lisää Canthia; vastaan tuli Canthin viimeiseksi jäänyt näytelmä, Anna Liisa.
Anna Liisa kertoo nimihenkilön tarinan. Anna Liisa on nuori nainen, jonka elämässä kaksi päivää riittää saamaan kaikki siihen asti eletyt vuodet kääntymään päälaelleen. Yhteisön tiukat säännöt ovat saaneet Anna Liisan murhaamaan aviottoman lapsensa heti tämän syntymän jälkeen, ja salaisuuden paljastuttua Anna Liisan, kaupungin hyveellisimmän neitsyen, kihlajaiskahveilla, päähenkilön tulee tehdä elämänsä tärkein päätös.
Anna Liisan ratkaisu on canthilaisittain aika epätavallinen: Anna Liisa ei odotusten vastaisesti käytäkään vertaan palauttamaan kunniaa. Kuten Maria-Liisa Nevala esipuheessaan sanoo: "[Toisin kuin Juhani Ahon unelmiin liukuvat naiset,] Canthin naisilla on myös ruumis, heidän halunsa on todellinen ja ennen muuta tuo halu on yhteiskunnalllisen ristiriidan siemen." Canthin teoksissa on aina yhteiskunnallisen kritiikin sanoma, Anna Liisassa se on rikos, joka pohjautuu yhteiskunnan naisille asettama ahdas rooli, nainen ilman fyysistä autonomiaa. Toinen sosiaalisesti merkittävä konflikti on Anna Liisan kuolleen lapsen isä: Mikko oli talon renkinä heidän suhteensa aikaan. Loppuratkaisusta voidaan tosin olla monta mieltä: olisiko Anna Liisan itsemurha ollut huonompi ratkaisu kuin Anna Liisan taantuminen Raamattua siteeraavaksi, kristinuskon keskeiseksi sanomaksi armon ja anteeksiannon ottava nainen? Voiko sitä kutsua vastuunottamiseksi, jos vierittää päätäntävallan jumalalle?
