Luettu: 6.9.2009
Törmäsin Anna Kontulaa taannoisessa KirjaIn-lehdessä, jossa Kontulaa tituleerattiin seksiradikaaliksi. Artikkeli herätti mielenkiinnon ja hankin kirjan.
Tästä äiti varoitti on Kontulan haastattelujen perusteella koottu esseekokoelma nykyisen, kolmannen aallon feminismin ongelmakohdista ja huomion kohteista. Kokoelmassa pohditaan paradoksaalista lievän raiskauksen käsitettä, prostituutiota erityisesti siirtolaisnaisten näkökulmasta, feministin sallitusta ulkonäöstä ja feministisestä heteroseksistä.
Kontula kirjoittaa osuvasti asioista, joita en ole juurikaan valkoisena suomalaisena lihavana telaktejulesbona ole tullut ajatelleeksi. Toisaalta tämä antaa minulle mahdollisuuden tarkastella tiettyjä asioita ulkopuolelta: en jaksa hermoilla ulkonäöstäni (pääosin laiskuutta, mutta osin tietoista sukupuolinormien rikkomista); olen siis melko salonkikelpoinen feministi, mutta vain koska olen butchihko. En ole koskaan myöskään mennyt sekaisin miehen -enkä naisen- takia erään esseen tavoin, joten en pysty tällaista käyttäytymistä ymmmärtämään. Ongelma on siinä, ettei teksti pysty ainakaan allekirjoittaneelle selvitämään tätä ja vastaamaan kysymykseen 'miksi?'. Mysteeriksi jää myös pamfletin nimi: kirja pureutuu juuri niihin asioihin, joita äidit -toisen aallon feministit- eivät käsitelleet. Miten äiti olisi voinut niistä varoittaa?
Suurimman osan aikaa saan kuitenkin ahaa-elämyksiä; joku on pukenut sanoiksi sen, mitä olen yrittänyt mielessäni yksinään jäsentää. Erityisesti pidin Lihan hinta -esseestä; prostituutio on jäänyt vähälle huomiolle, vielä vähemmän siirtolaisnaisten prostituutio. Tottahan se on, mitä Kontula kirjoittaa: pidämme näitä naisia säälittävinä, mutta emme ajattele millaisista oloista he alun perin lähtivät ja miten rohkeita he oikeasti ovat lähtiessään kielitaidottomina outoon maahan jonkun tuntemattoman henkilön sanan perusteella.
Päällimmäiseksi tunteeksi Tästä äiti varoitti -kirjasta jääkin tämä: mitä voisin tehdä tilanteen parantamiseksi? Kuulun siihen kansanosaan, joka ei kavahda prostituutiota, mutta toisaalta Kontula huomauttaakin osuvasti, että ajatusmallini on siitä huolimatta rajaava, alistava. Fakta on, että kaikkein eniten nämä naiset tarvitsevat työ- ja oleskelulupaa. Tie siihen on kielen oppiminen. Jos opettelisin auttavasti thain kieltä (minkä ei pitäisi olla ylitsepääsemätön asia kielitieteilijälle, joka osaa jo enemmän tai vähemmän kymmentä kieltä), voisinko auttaa organisoimaan ja jopa osallistua vapaaehtoiseen Luetaan yhdessä! -tyyppiseen hankkeeseen, jossa prostituoituina työskentelevät naiset voisivat oppia suomen kieltä? Tämän lisäksi tarvitaan kansalaisaktiivisuutta prostituutiolakien muuttamiseksi (se eduskunnan edellinenhän huononsi vain siirtolaisprostituoitujen asemaa) ja työ-/oleskelulupakäytäntöjen muuttamiseksi. Ainakin ensimmäinen voisi jopa onnistua.
-----
Tästä äiti varoitti muualla:
Helsingin Sanomat¨
Aamulehti
Aviisi - Tampereen ylioppilaslehti
Maailma feministin silmin -blogi
INAhdus-blogi
