Luettu: 8.9.2009
Alkuperäinen nimi: Fittstim
Käännös: Anu Tukala
Feministin käsikirjan kirjallisuuslistalta poimittua. Nimi oli sen verran mahtava, että oli pakko lukea itse kirjakin. Tästä nimikäännöksestä Tukalalle suuri kiitos!
Pilluparvi kokoaa yhteen mitä erilaisimpia ruotsalaisfeministejä (ja pari suomalaista), joilla on kullakin erilainen tausta, ammatti ja eri näkemys feminismistä. Heitä kuitenkin sitoo yhteen vakaumus tehdä sukupuolittuneelle maailmalle jotain. Kukin kirjoittaa eri aiheista, mutta näkökulma on yhteinen: kaksinaismoraali, jossa naisille/tytöille ja miehille/pojille on erilaiset säännöt. Kukin heijastaa tämän omiin kokemuksiinsa naisina ja tyttöinä. Esseet kattavat naisten ja tyttöjen arjen ja juhlan koko spektrin: miten tytöille kerrotaan seksistä ja seksuaalisuudesta, kähmintä, kauneus, urheilu ("Kuinka vanhaksi asti saa pelata jalkapalloa?", kysyy eräs junnujoukkueen 10-vuotias tyttö valmentajaltaan), porno, hyväksikäyttö, lesbous, heterous, syömishäiriöt, väkivalta, koulukiusaaminen ja koulu yleensä, musiikki, itsenäisyys ja media.
Helpotus. Se on päällimmäinen tunne kirjaa lukiessa ja sen luettua; kuinka helpolla pääsinkin ollessani jo lapsena lihava ja lesbo (vaikken sitä tiedostanutkaan kun vasta 13-vuotiaana) ja sitä tyyppiä, jota kiinnostaa enemmän ei-pinnalliset asiat. En kahta kertaa lukuunottamatta ole joutunut kähminnän kohteeksi, vaikka fyysisen immuniteetin puute kyllä on joka sekunti tiedossa (ja se, että kähmijällä -miehellä- on aina fyysinen immuniteetti, vaikka se kävisi minuun ensin käsiksi, eli minulla ei ole puolustautumisoikeutta). En pähkinyt koskaan rinnoista/kuukautisista/karvoituksesta tai niiden puuttumisesta, enkä varsinkaan luokan poikien miellyttämisestä, vaan saatoin keskittyä olennaiseen: koulunkäyntiin. En myöskään koskaan ole joutunut teinipoikien omahyväisten hormonien hyväksikäytön ja painostuksen kohteeksi, enkä ole milloinkaan esittänyt pitäväni "poikaystävien" paskamaisesta kohtelusta tai heidän kiikuttamista pornoleffoista/-lehdistä (tosin jälkimmäiseen vaikutti myös ajan teknologian vajavuus). Siis: helpotus.
Heti perään tulee viha ja raivo siitä, että tällainen kirja pitää ylipäänsä olla olemassa ja että vaikka se on olemassa, sen osoittamat epäkohdat ovat silti naisten arkea. Tarinoissa yksikään aikuinen ei koskaan puuttunut tähän kaksinaismoraaliin tai sen lukuisiin, erittäin selviinkin ilmenemismuotoihin. Pikemminkin päinvastoin he kannustivat tätä käyttäytymista omalla passiivisella suhtautumisellaan; jos niitä saatanan räkänokkia ei laiteta kuriin heti, se ei onnistu myöhemminkään! Tämän takia vanhempienkin pitäisi olla tietoisia tästä kaksoismoraalista ja tehdä aktiivisesti työtä sen poistamiseksi.
Henkilökohtaisesti aion jatkaa feminististä paasaustani aina mahdollisuuden tullen, palauttaa kyrpäkerhon jäsenistön paikalleen (ei tässä mitään kivikautta eletä, saatana!) aina mahdollisuuden tullen ja tehdä serkulleni erittäin selväksi, ettei hänen tarvitse koskaan sietää yhdenkään klopin lääpintää tai median tai sen klopin painostusta; hän on heitä parempi ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse suostua seksiin, koska muuten poikaystävä jättää; hänen ei tarvitse nokitella tyttökavereidensa kanssa poikien takia vaan nokitella poikien kanssa; hänen ei tarvitse olla mitään mitä ei ole; hänen ei tarvitse määritellä koko olemassaoloaan toisen sukupuolen kautta!!! Ja tämän kirjan annan hänelle syntymäpäivälahjaksi 11-vuotispäivänä, jolloin en toivon mukaan ole myöhässä vaan edeltävien 11 vuoden vakuuttelut ovat menneet perille.
-----
Pilluparvi muualla:
Voima-lehti
Rakkauden ja seksuaalisuuden psykologia -blogi
