Alkuperäinen nimi: Leben des Galilei
Käännös: Ritva Arvelo
Syistä, joita en enää muista, Bertolt Brechtin Galilein elämä päätyi kirjastosta pöydälleni jokunen viikko sitten; luultavasti kirjailijan klassikkostatuksen takia, näytelmän puutteessa ja kyseisen näytelmän nimen kiintoisuus muiden Brechtin näytelmien joukossa. Uuden lukukauden kurssien avausluennoilla mainittiin Brecht kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikkei Brecht millään muotoa liity kummankaan kurssin aihepiiriin. Näiden luentojen innoittamana tartuin Galilein elämään.
Galilein elämä kertoo juuri sen Galilein elämästä. Näytelmä alkaa, kun Galileo Galilei tulee uudelleenkeksineeksi kaukoputken ja käyttäneeksi sitä tähtitaivaan tarkkailuun. Galileo oppipoikineen huomaa, että kirkon promoama ptolemainen eli geosentrinen maailmankuva takkuaa pahasti hänen omien taivaankappaleiden liikkeiden havaintojen kanssa. Innoissaan löydöstään Galileo vie uudet tietonsa kaikille valtaapitäville ja saa tunnetusti kylmää vettä niskaansa. Katolisen kirkon kahdeksanvuotinen kotiaresti tosin alkaa vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun Galileo tyttärensä sulhasen typeryyden ärsyttämänä päätyy tutkimaan kerettiläiseksi julistettua alaa, aurinkopilkkuja, ja kidutuksen uhalla Galileo joutuu perumaan puheensa.
En olisi koskaan uskonut, että klassikkonäytelmä voi olla näin mielenkiintoinen ja hauska ja traaginen, kaikkea yhtä aikaa. Toisaalta Galilein elämän tapahtumat ovat traagisia: hänen löydöksiään käytetään mitä omituisimmissa asiayhteyksissä, joiden kanssa Galileilla ei ole mitään tekemistä, ja lopulta salaamaan tiedon ja tukahduttamaan oman intonsa empiiriseen tutkimukseen. Lisäksi Galileo joutuu taipumaan omaa valtaansa suojelevien, taikauskoisten ignorasmusten mielettömyyteen kun nämä kieltäytyvät edes katsomasta Galilein kaukoputkeen ja kiistattomien todisteiden edessä nämä samaiset sekopäät itsepäisesti pysyvät vääräksi todistetussa näkemyksessään. Galileon sanoin:
Tieteen harjoittaminen näyttää minusta vaativan erikoista rohkeutta. Tiede käsittelee tietoa, joka on hankittu epäilemällä. Hankkimalla tietoa kaikesta kaikille se on omiaan tekemään kaikista epäilijöitä. Mutta väestön enemmistön pitävät ruhtinaat, tilanomistajat ja papit taikauskon ja vanhojen sananparsien helmiäisenhohtoisessa usvassa, joka peittää heidän vehkeilynsä.
Toisaalta Galilein elämä on dramaturgisesti mahtava ja ennen kaikkea hauska. Galileo, tuo renessanssin House, kommentoi muiden edesottamuksia mitä huvittavimmilla sarkastisilla kommenteilla ja muuten osuvilla huomiolla:
I tiedemies: (Galileille) Herra Galilei, teiltä putosi jotain maahan.
Galilei: (joka edellisen aikana on ottanut taskustaan kiven, leikitellyt sillä ja pudottanut sen lopulta lattialle, kumartuu nyt nostamaan sen) Ylöspäinhän se putosi, monsignore, ylöspäin!
Galilei: Joka ei tiedä totuutta, on pelkkä typerys, mutta joka tietää sen ja sanoo sen valheeksi, on rikollinen!
[Luovuttaessaan Venetsian tasavallalle uuden keksintönsä, kaukoputken, jonka hän on uudelleenkeksinyt nähtyään edellisenä päivänä erään vierailijan mukanaan tuoneen hollantilaisen kaukoputken.]
Galilei: Teidän Jalosukuisuutenne, Venetsian ylimykset. Matematiikanopettajana yliopistossanne Padovassa en ole koskaan tyytynyt yksinomaan korkeaan opetustoimeeni vaan aina pitänyt tehtävänäni myös hankkia, hyödyllisten keksintöjen avulla, erikoisetuja Venetsian tasavallalle. Syvän ilon sekä asiaankuuluvan nöyryyden tuntein voin tänään esitellä ja luovuttaa teille aivan uuden laitteen, kaukoputkeni eli teleskooppini, joka on valmistettu maailmankuulussa Suuressa Arsenaalissanne korkeimpien tieteellisten ja kristillisten periaatteiden pohjalle, hartaan palvelijanne seitsentoistavuotisen kärsivällisen tutkimustyön tuloksena.
Galilei: -- Federzoni, ehkä vielä koittaa aika, jona ei tarvitse vilkuilla ympärilleen kuin rikollinen sanoessaan: kaksi kertaa kaksi on neljä.
Kaiken kaikkiaan Galilein elämä kuvaa neljän sadan vuoden jälkeen, järkyttävää kyllä, osuvasti tänäkin päivänä vallitsevaa uskonnon reviiriloukkausta muun muassa evoluution saralla. Jos mennään vielä ajankohtaisempaan tapahtumaan, Suomen yliopistouudistukseen, Galilein elämä kuvaa sitäkin todella osuvasti. Tai kuten kuraattori ilmoittaa tieteeseen keskittyneelle Galileolle: "Scudojen arvoista on vain se, mikä tuo scudoja." Brechtin näytelmien kuuluisaa Entfremdungsefektiä en ollut Galilein elämässä huomaavinani -no, ehkä toiseksi viimeisen näytöksen Discorsi-pätkän siteeraus olisi tämä- mutta onhan Brechtillä lisää näytelmiä. Brechtiin palataan.
-----
Galilein elämä muualla:
Keskisuomalainen (kolumni)
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Saksa
