Pitkästä aikaa allekirjoittaneella ei ole vähäisintäkään aavistusta, mistä tämän kirjan olen poiminut. En muista lukeneeni tästä ainakaan verkosta, joten veikkaan arvostelua jossain KirjaIN-lehdessä tai sanomalehdessä.
Luoton loppu on talouskriisin peruskurssi. Harakka käy seitsemässä luvussa ja 233 sivussa läpi kriisin historian, erittelee sen syyt ja metodit sekä vetää johtopäätökset ja antaa tehtävälistan seuraavan kriisin välttämiseksi. Ensimmäisessä luvussa tutustumme kolmeen suurimpaan pyramidihuijausta (WinCapitan kaikki varmaan muistavatkin) ja toisessa luvussa tutkitaan Wall Streetia ja äärikapitalismia. Kolmannessa luvussa lukija saa finanssihistorian lyhyen oppimäärän, neljännessä tutustutaan kriisin aiheuttaneisiin johdannaisiin ja rahastoihin, ja viidennessä edellämainittujen pyörityksen käytäntöön, duudsonomiaan. Kuudes luku on pyhitetty ekonomistien ja ekonomian ihmettelylle ja seitsemännessä luvussa pari vuosikymmentä rahaa -todellista ja kuvitteellista- tahkonnut mutta muussa täydellisesti epäonnistunut talous pannaan uusiksi ja yritetään saada ihmiset muistamaan, ettei edellisiä ja nykyistä talouskriisia saa unohtaa, ettei "Voldemort-efektiin" ole varaa.
Seuraavaksi varoitus: seuraavat kappaleet sisältävät paljon melko kritiikitöntä hehkutusta. Harakan teos on aivan mahtava! Näin humanistin näkökulmasta se on todella hyvä johdanto ekonomian ytimeen. Se ei ole liian pitkä ja termistö on selitetty asiaan vihkiytymättömillekin ymmärrettävästi. Lisäksi tausta taloushistorian taustojen ja sen sitominen kaikkien tuntemiin historian tapahtumiin on todella arvokasta. Harakka kaataa ajoittain päälle jopa kylmää vettä: Obama ei olekaan niin kultainen kuin media on antanut uskoa ja -kaikkein pahin valaistumisen hetki- käyttäydyn itsekin eräissä asioissa kuin äärikapitalisti: olen Harakan sanoin friedmanilaisen Frankenstein!
Uusliberaalit ovat koettaneet luoda yhtä lailla rationaalisen, säälimättömän, itsekkään kapitaali-ihmisen, joka käyttää armotta tilaisuutensa riistää toista omaksi edukseen, taistelee uupumatta voitosta, tyytymättä nykyiseen hamuaa aina lisää, lisää, lisää... (s. 162-3)Anteeksi! Onneksi osaan nyt kiinnittää tähän enemmän huomiota. Lupaan tehdä niin jatkossa ainoastaan armottoman vitutuksen tai säälittävän selkärangattomuuden hetkillä. Luoton loppu on vieläpä kirjoitusvirheistään, puutteellisista lauserakenteista ja epätäydellisistä virkkeistä huolimatta (plussaa viitteiden sijoittaminen sivuille, ei erilliseen osioon) kirjoitettu niin pirun vetävästi, että sitä ei voi edes jättää kesken ennen kuin kirja kolahtaa heikkona hetkenä naamalle:
Rahavallan edustaja tulee luoksemme katastrofia pahoitellen ja toteaa, että syynä oli "ahneus". Pidämme häntä vilpittömänä. Hyvä, toivottavasti opit tästä jotain, kaikki on anteeksi annettu. Hän menee ja -bang!- myy Guatemalan lapset orjiksi Kiinan kaivoksiin. (. 201)
Tulevaisuuden ennustaminen voi olla vaikeaa, mutta myös menneisyyden ennustaminen osoittautui ylivoimaiseksi: vielä joulukuussa Suomen Pankin arvio erehtyi 113 prosenttia. Jos kotitalouden tuloarvio heittää yhtä pahasti, ovella kolkuttaa pian ulosottomies ja Mazda menee myyntiin. (s. 28-9)Kokonaisuudessaan Luoton lopusta jää ihan hyvä mieli, "Jope Ruonansuun Oscar-juhlat Matti Nykäsen tohtorikaronkassa" -yhdistelmän todennäköisyydestä huolimatta. Lopulta tälle humanistille jää lisäksi mieli lukea aiheesta lisää. Tätä varten kokosin Harakan kirjan -ja vähän muiden lähteiden- perusteella itselleni seuraavien kirjojen listan (joista yritän lukea edes suurimman osan, luultavasti talouden Nobelin saaneet olevat kärkipäässä.. ja Naomi Klein):
* Akerlof & Robert Shiller: Animal Spirits (2009)
* Ferguson, Niall: Rahan nousu (2009)
* Galbraith, J.K.: A Short History of Financial Euphoria (1990)
* Kauppinen, Ilkka (toim.): Moraalitalous (2004)
* Klein, Naomi: The Shock Doctrine (2007)
* Krugman, Paul: The Accidental Theorist (1999)
* Krugman, Paul: The Return of Depression Economics (2000)
* Legrain, Philippe: Open World - The Truth About Globalization (2003)
* Minsky, Hyman P.: John Maynard Keynes (2009)
* Ormerod, Paul: The Death of Economics (1994)
* Pulliainen, Erkki: Finanssikriisin juuret (2009)
* Seppänen, Esko: Hullun rahan tauti (2009)
* Stiglitz, Joseph: Globalization and its Discontents (2002)
Ja sitten se olennaisin:
Olisi korkea aika ymmärtää houreeksi uusliberaalien uppiniskainen usko siihen, että he pystyvät edes periaatteessa "sisällyttämään" systeemiinsä talouden kaikki ulkoisvaikutukset. Luonnonrauhan hinnoittelu, tai joukkuehengen, perheväkivallan, taiteen kokemuksen, äidinrakkauden, linnuston lajirikkauden, kitaransoiton ja hengellisen hiljentymisen arvopapereistaminen ei ole mahdollista eikä haluttavaa. Tällaiset hankkeet -- karsivat "epäoleellisena" ihmisten omat arvot ja ihmisyhteisöille elintärkeät sidokset. On asioita, jotka ovat rahassa mittaamattomia. Mutta ne eivät siksi ole arvottomia, vaan mittaamattoman arvokkaita. (s. 180-1)Tarvitsemme talouden säätelyä, avoimuutta ja Ceausescu-hetkiä!
-----
Luoton loppu muualla:
Helsingin Sanomat
Talouselämä
Keskipohjanmaa
Henriks andra blog -blogi (8.8.2009 -merkintä)
Timo Harakan Luoton loppu -blogi
