Eppu Salminen: Lasten ristiretki

Luettu: 10.11.2009

Satuin kuulemaan aamulla Radio Rockilla "Parasta.. tähän asti" -sarjassa Salmisen haastattelun kirjan tiimoilta, jossa hän kertoo tarinan joka löytyy myös kirjasta hieman toisin sanoin. Jos jonkun pelkkä ääni ja idiolekti saa aikaan tällaisen reaktion, pakko lukea mistä oikein on kysymys.

Minulla oli ollut vuoden verran C-kasetti, johon oli taltioitu Jukka Puotilan imitaatioita. Sitä kuunnellessani olin oppinut matkimaan aika hyvin [Jouko] Turkkaa. Eräänä aamuna kouluuun tullessani huomasin ryhmän 3. ja 4. kurssin oppilaita istumassa röökihuoneessa tupakalla. Huusin Turkan äänellä: "Täällä vaan perkele löysäillään ja imetään kessua! Johan nyt on vittu! Ylös ja lenkille mulkut! HÄVETKÄÄ SAATANA!" Koko porukka ryntäsi ulos huoneesta pelästyneenä ja kalpeana, osa hätäisiä venyttelyliikkeitä ja ääniharjoitteita tehden. Kohta he huomasivat ettei Turkkaa näkynyt missään. Sanoin: "Sori, en voinut vastustaa kiusausta." Jostain syystä kukaan ei nauranut. (s. 64-5)
Lasten ristiretki on Kurt Vonnegutin romaanin mukaan nimetty dokumentaarinen kertomus Salmisen nuoruudesta ja kokemuksista Teatterikorkeakoulun vaikutuksen ympyrässä. Erityisesti Salmista vetää TeaKiin elävä legenda, koulun pomo Jouko Turkka. Häneen Salminen pääseekin tutustumaan hakiessaan ensimmäistä kertaa TeaKiin, pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa, jossa Turkka saa kaikki hakijat fyysisille äärirajoilleen, jotkut sairaalaan asti (kertonee paljon jos pääsykokeissa on normina pitää ambulanssi parkissa ja lähtövalmiina koulun pihassa). Tarkempaa tuttavuutta Turkan kanssa saadaan kun Salminen kolmannella kerralla pääsee TeaKiin sisään. Tällöin Turkan kausi rehtorina on saavuttamassa zeniittinsä ja kyseistä ajanjaksoa on näköjään hyvällä syyllä kutsuttu TeaKin hulluiksi vuosiksi. TeaKin menon kiteyttää ensimmäisenä koulupäivänä vastaan tulleen talonmiehen kommentti Salmiselle:

Mä olen nähnyt kun täällä on teetetty oppilailla asioita, joista armeijassa kapiainen joutuisi vankilaan. (s. 115)
Salmisen parinsadan sivun kuvaus Teatterikorkeakoulusta 80-luvulla on tietyssä mielessä absurdi. Se on tragikoomista! Etenkin, kun tietää että tällaista se todella oli, että tällaisia opetusmetodeja sai käyttää, että laki ei pystynyt vastustamaan Turkan antigravitaatiokenttää. Pakko myöntää, että ensi sivuista lähtien oli selvää, että tämä tulisi olemaan hillittömän hauskaa luettavaa. Salminen kommentoi alussa kuinka "täällä on ollut suurimman osan ajasta hillittömän hauskaa" (s. 9). Olin alussa hyvin skeptinen tuosta ajatuksesta, mutta selvästikään Salminen oli tosissaan: jos pystyy kuvaamaan Turkan -ja Parviaisen- järjetöntä simputusta ja sekoilua niin, etten lukijana mieti saako tälle edes nauraa, se varmaan naurattaa Salmistakin. Tällä tyypillä on selvästi huumorintajua.

Joitakin on häirinnyt kirjassa oleva nimenpudottelu ja se, ettei Salminen oikeasti ollut edes Turkan opiskelija. Itseäni tuo ei häirinnyt ollenkaan. Minulle tärkeintä oli nauru, se että pitkästä aikaa olen saanut käsiini kirjan joka saa nauramaan yhtä paljon kuin QI. Minulle Lasten ristiretki on osa suomalaista historiaa. Ehkä se ei kuvaa hulluja vuosia parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta koska TeaK on muuten tuntematon juttu, kirja toimii yhtenä ikkunana kyseisen ajan tapahtumiine. Olen joskus kuullut vitsejä TeaKin mystisistä pääsykoevalintametodeista, mutta vasta nyt alkaa olla selvää millä historialla nykyinen TeaK toimii. Taustalla on aikanaan mediassa paljon huomiota saanut korkeakoulu ja sen luotsaaja Turkka, joita pelättiin ja kunnioitettiin. Koulu, jonka pääsykokeissa sai raiskata. Opettaja, joka vastalauseita kuullessaan usutti lakeijansa hakkaamaan kyseisen opiskelijan opettajan myhäillessä vieressä. Toinen opettaja, joka sysää opiskelijan toisen opettajan ryhmään sillä haluaa iskeä opiskelijan tyttöystävän (ja painostaa tämän sitten koulusta ulos, kun nainen ei anna). Vastarintaliike, joka tuhoaa koulurakennuksen 5.2.1987. TeaK ei ollut koulu, johon vain käveltiin sisään (sisäänpääsyprosentti 2 prosenttiyksikön luokkaa, vuonna 2009 näyttelijäntyön koulutuksessa yksi prosentti); se oli jokin abstrakti mielentila, luonnonvoima, johon pätivät eri säännöt kuin muussa yhteiskunnassa. Meno on kuulemma nykyään aivan toisenlaista.. tiettyyn pisteeseen asti.

En taida olla hakemassa tuohon kouluun. Humanistin ura näyttää yhtäkkiä asteen houkuttelevammalta.

-----

Lasten ristiretki muualla:
Helsingin Sanomat
Kansan Uutiset
Etelä-Saimaa
Kirjavinkit