Luettu: 16.11.2009
Pitkän YUP-rupeaman jälkeen sain selville -vahingossa tosin- että Martikainen on julkaissut myös kirjoja. Lyriikoiden innoittamana siis kirjastoon.
Pitkät piikit ja muita kertomuksia koostuu 42 (elämän tarkoitus!) lyhyestä, parin kolmen sivun mittaisesta tarinasta. Tarinat iskevät piikkejä useisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin: alkoholisteihin, hyöty- ja tuloskulttuuriin, maaseudun ongelmat, uskonto.
Pakko myöntää, mutta Pitkät piikit oli loppujen lopuksi vähän kuin maksalaatikko: muuten aika odotettavaa, mutta silloin tällöin vastaan tulee jokunen rusina. Tämä ei-niin-onnistunut metafore yrittää viestiä, että vaikka Martikainen kirjoittaakin hyvin, useimmat kertomukset soljuvat pään läpi jättämättä paljoakaan jälkeä tai muistikuvaa. Sen sijaan näiden mukana on muutama osuva, yllättävä, hauska tai muuten sangen absurdi tarina, joka jää mieleen ja joide olisi ehkä toivonut olevan pidempiä ja syvempiä. Näihin tarinoihin kuuluvat ehdottomasti seuraavat: Asiakirja, Tärkeitä papereita, Käkikello, nimitarina Pitkät piikit, Osaajat, Kesä sydämessä, Periferia, Helsingin piiritys, Mihin huomio kääntyy?, Kyllä sika saastaa löytää, Merkityt, Velanmaksu ja Elämän laki. Kolmetoista 42:sta. No, kolmasosa, mutta onpas kuitenkin niinkin paljon uudelleenlukemisen arvoista tekstiä.
-----
Pitkät piikit muualla:
Helsingin Sanomat
