Luettu: 11.12.2009
Helsingin Sanomien sivuja selatessa tuli vastaan Hesarin julkaisemien kirjojen lista. Alun perin etsin sieltä Helena Yläsen Sata parasta elokuvaa – ja kymmenen kehnoa kaupan päälle -teosta, mutta Alkuaineet pyrähti luettavien kirjojen kärkeen heti sen nähtyäni.
Kirjan rakenne on erittäin simppeli. Se käy yksitellen läpi kaikki alkuaineet ensimmäisestä (H) sadanteen (Fm), kuvaa niiden käyttöä ja ominaisuuksia sekä historiaa. Kirjan kannesta löytyy alkuaineiden jaksollisen järjestelmän taulukko, ja lisäksi kirjassa on lyhyet tekstit tuntemamme taulukon synnystä, fermiumia (eli sitä sadatta alkuainetta) seuraavista alkuaineista sekä alkuaineiden historian "10 suurinta nimeä".
Alkuaineet lienee varsin toimiva esitys kemian tunneilta pinnanneille henkilöille. Itseäni häiritsi alun vajavainen taustatieto; kirjasta kyllä löytyy taulukon synnyn tarina, mutta ei mitään siitä, miksi taulukko on kasattu juuri näin. Mendelejevin taulukon koko perustana on atomien rakenne ja nimenomaan elektroniverhot ja elektronit, joten pidän hyvin kyseenalaisena taktiikkaa jättää tämä asia kokonaan pois kirjasta. Toinen hankaluus oli tekstin alkuperä. Jokainen alkuainen on ollut osa Helsingin Sanomien Tiede ja luonto -osiossa julkaistua sarjaa. Lehtimäinen rakenne on päätynyt myös kirjaan, mutta se ei vaan toimi, sillä teksti on hyppivää ja ennen kaikkea sen kappalejako mättää pahasti. Teksteissä ei myöskään ole välttämättä alkuaineiden sisälläkään järjestelmällisyyttä, ja vielä selkeämmin tämä epäsäännöllisyys näkyy eri alkuaineiden tekstejä vertailtaessa.
Pidän yrityksestä jakaa alkuaineet taulukon mukaisesti värein alkalimetalleihin, epämetalleihin ja puolimetalleihin; ikävä kyllä värit olivat musta, tummansininen ja tummanpunainen, jotka eivät erotu toisistaan kuin suorassa valossa, eikä oikein edes siinä. Homma olisi onnistunut ehkä paremmin selkeämmillä värieroilla. En kuitenkaan tyrmää yritystä, sillä tällaista kemian kirjaa ei ihan heti tule suomeksi vastaan. Alkuainessa on omat vikansa sekä sisällöllisesti että teknisesti, mutta suurena triviatiedon ystävänä olen valmis antamaan siitä suurimman osan anteeksi. Hyvä yritys, mutta ehkä seuraavalla kerralla parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti