Luettu: 5.1.2010
Alkuperäinen nimi: Syngué Sabour - Pierre de patience
Käännös: Kristina Haataja
Maailmanvalloituksen Afganistanin kirjailijaksi valikoitui Lukupiirin kautta. Ehdin lukea Rahimin esikoisen, Maata ja tuhkaa, ennen kuin nyt vihdoin sain Kärsimysten mustan kiven käsiini.
Kärsimysten musta kivi pohjautuu persialaiseen legendaan kivestä, jolle kukin saa tuomiotta ja häpeämättä kertoa kaikki salaisuutensa, painolastinsa, häpeänsä, syntinsä. Kun puhuja on saanut sydämensä vuodatettua, kivi räjähtää ja vapauttaa puhujan kaikista puhumistaan asioista. Kirjassa mustana kivenä toimii koomassa makaava aviomies, jolle hänen vaimonsa hoitamisen ohessa vuodattaa kaikki elämänsä aikana kasaantuneet murheet, vääryydet, vihan, salaisuudet. Henkisessä hiljaisuudessa räjähtävien pommien ja tulituksen keskellä kasvanut nainen saa paljastuksistaan voimaa, välillä huutaen, välillä itkien. Epätoivossaan nainen uskoo miehen kuulevan kaiken ja heräävän hänen salaisuuksiensa voimasta.
Aloitin lukemaan tätä kirjaa eilen illalla. Tarkoitus oli vain lukea jokunen sivu, saada kirjaan tuntumaa. Yllättäen kirja kuitenkin veti mukanaan alusta lähtien ja luin sen yhteen menoon. Osaksi tästä on syyttäminen kirjan rakennetta; kirjassa ei ole lukuja, joten joka kappaleen jälkeen kuului se kuuluisa lausahdus "vielä yksi". Sama kahtiajakoinen tunnelma oli myös miehelleen koko elämänsä vuodattavalla nimettömällä naisella, joka huutaa ja hellii, lähtee ja tulee takaisin, vihaa ja rakastaa, hoitaa ja jättää heitteille. Kirja on naisen monologi, elegia. Se on julistus naisen elämän puolesta. Usein kirjaa lukiessa jään ihmettelemään kirjoittajan, miehen, kykyä eläytyä burkan vankien elämään. Tästä huolimatta -pienellä kiusauksella antaa Rahimille "erivapaus sukupuolesta"- Kärsimysten musta kivi on yksi vahvimmista feministisistä fiktiokirjoista. Olihan kustannusprosessissa toki osana UNIFEM, joskin kyseinen järjestö on kokenut silmissäni rajun inflaation sitten viime kevään YK:n Ihmisoikeuskomission päätöksen takia.
Kärsimysten musta kivi sai minut miettimään lukemista prosessina. Loppuuko lukeminen silloin, kun kirjaan sen luetuksi vihkooni? Itse asiassa, ei taida loppua. Rahimin kolmas tulee pyörimään mielessäni vielä pitkän aikaa, tulen miettimään sitä yhdeltä jos toiselta kantilta useaan otteeseen eri yhteyksissä, missä tahansa joka muistuttaa kirjasta. Lyhyesti: Atiq Rahimin Kärsimysten musta kivi pääsee samaan kategoriaan Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle -kirjan kanssa: pieni suuri kirja, jonka mahdollisimman monen soisi lukevan.
------
Kärsimysten musta kivi muualla:
Helsingin Sanomat
Savon Sanomat
Satakunnan Kansa
Kiiltomato (mukana myös Yasmina Khadran Kabulin pääskyset)
Lukupiiri - marraskuun kuukauden kirja
Kirjavinkit.fi
Lukuhuone-blogi
2 kommenttia:
Minäkin luin tämän nyt ja sama meinasi käydä eilen illalla kuin sinulle, onneksi sentään tajusin lopettaa jossain vaiheessa. :D
Sulla on selvästi enemmän itsekuria kuin mulla! :D
Juu, törmäsin arvosteluusi. Kiva, että sinäkin tykkäsit kirjasta. Itse promosin tätä englannin proffalleni eräässä tenttivastauksessa, ja hän sanoikin jälkikäteen että siitä tentistä taisi olla hänelle tämän kirjavinkin takia enemmän hyötyä kuin mulle. Mukava olla hyödyksi!
Lähetä kommentti