Joyce Carol Oates: Zombie - A Novel

Luettu: 11.1.2010

Joyce Carol Oatesista on puhuttu lähes jokaisella kirjallisuusfoorumilla ja etenkin The Gravedigger's Daughter (suom. Haudankaivajan tytär) on tullut tutuksi useankin arvostelun kautta. Oli siis korkea aika tarttua Nobel-palkintoehdokaslistojen vakionimeen. Sitä paitsi Oates opettaa Toni Morrisonin lailla Princetonin yliopistossa eli pakko siinä jotain on olla. Kirjavalintaa sääteli Poppy Z. Briten Exquisite Corpse -teoksen jälkimainingit.

Zombie - A Novel kertoo Q_ P_:stä, Quentinista, joka ei ole ihan Pentti Perusjätkä. Quentinin päiväkirjamerkinnät kertovat, että Quentinilla on tavoite: hän haluaa itselleen oman zombin, rakastetun joka tottelee häntä kaikessa, ei ajattele itse, ei tee mitään ilman masteriaan, syö juo nai puhuu jumaloi juuri silloin, kun Quentin haluaa. Harrastustoimintaa zombinmetsästystä tosin haittaa ehdonalainen rangaistustuomio alaikäisen pojan seksuaalisesta ahdisteluyrityksestä ja sitä seuranneet terapiapakko, lääkitys, ehdonalaisvalvojan tapaamiset ja etenkin ikävä poliisihuomio. Ensimmäisen ehdollisvuodenvuoden mentyä melko jouhevasti Quentinin fantasioidessa edellisistä epäonnistuneista zombeistaan Quentin rikkoo sarjamurhaajien ykkössääntöä: älä sekaannu paikallisiin. Ikävä kyllä (ylläri) Quentinin libido voittaa itsesuojeluvaiston ja hän alkaa suunnitella paikallisen teinin (Squirrelin) kidnappausta ja zombiksi muuttamismenetelmää. Sarjamurhaajien ykkössääntö on olemassa syystä: pojan kadottua poliisi etsii ensimmäisenä käsiinsä rekisterissä olevat seksuaalirikolliset, siis Quentinin.

Itselleni Zombie oli varsin ristiriitainen kokemus. Toisaalta se ei saanut juuri mitään vastakaikua tunnepuoleltani. Ilmeisesti hiljaisen talonmiehen salainen elämä sarjamurhaajana ei ole niin kamala, kuin ehkä pitäisi. Veikkaan tosin lieventäväksi asianhaaraksi Q_P_:n kohteet, siis miehet. Juonellisesti lopetus on kuitenkin muista samantyyppisistä sarjamurhaaja vapaalla jalalla ja aktiivinen -kirjoista poiketen erilainen; vaikka Squirrelin kidnappaus tapahtuu kirjan nykyaikana eikä takaumassa aiempien zombien tapaan, Quentin ei ole ihan niin lähellä kiinnijäämistä kuin esimerkiksi Dexter toisen kautensa loppupuolella.

Kirjallisesti Zombie oli kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen. Otetaanpas esimerkki tekstityylistä:

Thursday was Q_P_'s busy day! -- Feeling O.K. 10 a.m. meeting with Mr. T__ in the county services building. -- & Mr. T__ calls me in & there is a handshake & Have a seat, Quentin, how're things going? & I say. How's your caretaking job? & I say. -- There's a handshake at the end of the session. & Q_P_ observed polite & respectful YES SIR. NO SIR. GOODBYE SIR. (s. 67-8)

Kuten näkyy, Quentinin kirjoitustyyli ei ole varsinaisesti kirjallista englantia vaan pikemminkin puhuttua englantia kirjoitettuna ja höystettynä Quentinin omilla tehokeinoilla: satunnaiselta näyttävä metodi kirjoittaa joitain sanoja kokonaan isoilla kirjaimilla kesken virkkeen; vailinaiset virkkeet ja tajunnanvirta; 'and' sanan korvaaminen aina &-merkillä; kaikki nimet ovat joko pelkkiä nimikirjaimia ("Q_P_", "Professor R_P_", "Dr. K__") tai Quentinin heille antamia lempinimiä kapiteeleilla ("BUNNYGLOVES", "RAISINEYES", "SQUIRREL") paitsi Quentinin isosisko Junie, jota Quentinkin kutsuu oikealta nimeltä. Lisäksi teksti on höystetty Quentinin piirroksilla ("actual size"). Juuri tämän takia halusin lukea muuten tylsähkön kirjan loppuun asti, sillä sen teksti on vain niin mielenkiintoista analysoitavaa.

En ehkä suosittelisi kirjaa ihan kaikille, sillä en itse näe sen punaista lankaa. Ilmeisesti en pysty -ainakaan toistaiseksi- sitä näkemään itse. Siinä missä Briten Exquisite Corpse oli Jeffrey Dahmerin inspiroima blood&gore -tyyliä, Zombie on Jeffrey Dahmerin inspiroima psykologinen romaani, jossa blood&gore on melko vähäistä (itse asiassa Quentinin masturbaatiosessiot olivat vastenmielisempiä). Mutta koska olen kaikkien Oatesista kirjoitettujen tekstien takia vakuuttunut hänen nerokkuudestaan, en anna Zombien lannistaa vaan kaivan esiin lisää Oatesin tekstejä. Kyllä minä vielä sen jonkin löydän hänen teksteistään, sen verran paljon on valinnanvaraa.

-----

Zombieta ei löytynyt muualta millään tuntemallani kielellä. Tämä on toistuva ongelma vanhempien, mutta ei klassikkoasemallisten kirjojen etsiminen muista lähteistä. Kertokaa, jos joskus tulee vastaan Zombien arvostelu jollain kielellä.

Ei kommentteja: